home sweet home

Koti-Suomessa on nyt vietetty aikaa vajaa pari viikkoa, mikä on enemmän kuin viimeiseen pariin talveen yhteensä. Ja vielä olisi tasan viikko jäljellä. Täytyy myöntää että vähän harmittaa tää vähälumisuus, mutta onneksi jouluaatosta saatiin valkea ja pääsin lumisotasille pikkuveljen kanssa. Päätettiinpä vielä rakentaa lumiukkokin. Se tosin romahti pari päivää myöhemmin vesisateen ja kovan tuulen seurauksena. Mutta olipahan ainakin hauskaa rakentaessa.

pikkuveikka, lumiukko ja mie

Kaikenkaikkiaan loma on sujunut ihan normaaleissa merkeissä, eli syöden ja rentoutuen. Ja kavereita tavataten. Ulkomailla asumisen ikävin puoli taitaa olla se, että vanhoja kavereita tulee tavattua ihan liian harvoin. Onneksi näin joulun aikaan kaikki on kotosalla eikä hajaantuneena ympäri Suomea.

Mutta nyt saa riittää. Kunhan pääsen takaisin asuntolaan, kirjoitan lomasta ja tulevasta lukukaudesta.

airport

Loma! Tenttikausi ja miun huimat 3 koetta on ohi. Tällä hetkellä olen Amsterdamin lentokentällä odottamassa jatkolentoa joka on huomenaamuna. Varasin lennot Suomeen niin myöhään, että ainoat edes melkein kohtuuhintaiset lennot oli KLM:n ja miun täytyy viettää yö lentokentällä. Eli uskokaa miuta: varatkaa lentonne ajoissa! Onneksi kaveri asuntolastani lainasi miulle muutaman DVD:n niin en ihan kuole tylsyyteen täällä. En nimittäin halua nukkua, koska matkustan yksin enkä halua jättää matkatavaroitani vartioimatta. Kai opiskelijan nyt yhteen all nighteriin pitää pystyä. Huomenna tosin äiti haluaa mennä IKEA:an kun on hakenut miut lentokentältä. Voi olla piiitkä päivä tulossa.

Niin ja miulla oli se vyökoe mistä mainitsin edellisessä postauksessa. Sain keltaisen vyön ja 3 mons. Eli täällä jitsussa voi keltaisen vyön suorittaessa saada 0-3 mons (oranssia raitaa vyöhön). 0 on huonoin ja 3 paras, eli ihan hyvin meni miun koe. Tosin olen harrastanut jitsua ennenkin, tosin mooonta vuotta sitten, eli olisi ollut vähän masentavaa suoriutua huonosti. Miun lisäksi meidän vyökokeessa ainoastaan yksi toinen sai 3. Ranskalainen, miun mittanen (ne jotka tuntee miut tietää että tämä tarkoittaa hyvin lyhyttä) ja miuta yhtä päivää vanhempi nuori mies, joka oli miun grading partner (eli se jonka kanssa tein suurimman osan tekniikoista). Kaikki kokeeseen osallistuneet noviisit läpäisi kokeen, eli kenenkään ei tarvinnut pettyä.


Mutta eikun illan toisen elokuvan kimppuun. Eagle Eye on jo katsottu, nyt olisi vuorossa joko The Expendables tai The Kingdom.

I'm coming home

Pahoittelen järkyttävän pitkää päivityskatkoa. Tenttikausi on alkanut ja vaikka en mitenkään kamalasti ole jaksanut kerrata, on aika kulunut kuin siivillä. Lähinnä kai siksi että on tullut vietettyä aika paljon aikaa jitsu porukoiden kanssa. On ollut jos jonkinlaista illanistujaista ja varainkeräystapahtumaa. Viime lauantaina oli harjoitusvyökoe ja tänä lauantaina olisi varsinainen vyökoe että viikonloput on kulunut myös jitsun parissa aika tarkkaan. Tänä aikana olen onnistunut telomaan itseni aika lahjakkaasti. Nationalseissa revenneen nivelsiteen kutakuinkin parannuttua onnistuin viime perjantaina saamaan pikkuvarpaani sijoiltaan (se tosin muljahti itsekseen takaisinkin), kipeyttämään hyvän polveni ja keräämään sellaisen määrän mustelmia että jos yllä ei ole pitkähihaista paitaa kerään kysyviä katseita. Näytän aika pitkälti väkivallan uhrilta. Ainakin gi-burn leuasta on viimein kadonnut...

jitsu warm up gone a bit wrong

Varasin muuten viimein lennot Suomeen! KLM:n lento Helsinkiin laskeutuu 18.12.2011 ja paluulento lähtee 4.1.2012 eli melkein kolme viikkoa saan nauttia kotioloista, mikä on aika luksusta kun vertaa viime vuoteen jolloin vietin Suomessa joulun aikaan viikon. Ihana nähdä kavereita ja perhettä! Ja saunoa. Ja syödä hyvää kotiruokaa. Ja nauttia kodin rauhasta.
Tulee kyllä täkäläisä kavereita ikävä. Ei eilen nähty L:n kanssa kuin pikaisesti ja tänään oli jo ikävä. Me ei olla tapaamisemme jälkeen oltu päivääkään erossa! Lisäksi miulla on täällä pari muutakin todella hyvää ystävää joita tulen ikävöimään. F:n (hänen synttäreiltä taitaa olla blogissakin kuva) kanssa meillä on ehkä omituisin ystävyyssuhde joka miulla on ikinä ollut, mutta en kyllä vaihtaisi häntä mihinkään enkä ole ollenkaan onnellinen etten näe häntä melkein kuukauteen. Sitten tietysti jitsu porukka jonka kanssa ollaan tultu läheisiksi. Edinburghin seurat muodostaa kuin pienen perheen, etenkin osa Heriot-Watt ja Napier klubien porukoista on muodostunut tiiviiksi ryhmäksi ja meidän keskustelut voi ulkopuolisten mielestä kuulostaa melko mielipuolisilta, etenkin kun meidän ohjaajat pääsevät vauhtiin muutaman tuopillisen jälkeen. Aluksi juttuja siloiteltiin miun ja L:n takia (ainoat tytöt kun tuossa ryhmässä ollaan), mutta nyt kaikki tuntuvat huomanneen että me nauretaan ihan samoille jutuille kuin hekin.

Saatan päivitellä tätä vyökokeen jälkeen jos muistan/jaksan, mutta jos en, niin sitten koti-Suomesta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jitsu Nationals 2011 in Sheffield

Viime viikonloppuna oli ju jitsun nationals (=valtakunnallinen treeni/kisa viikonloppu) ja mie suuntasin sinne mein seuran mukana. Matka alkoi perjantaina Edinburghista ja perillä Sheffieldissä oltiin illalla. Bussimatka meni rattoisasti juoden ja jutellen. On sitä tylsempiäkin bussireissuja ollut. Perille päästyämme kirjauduttiin hotelliin ja suunnattiin paikalliseen Wetherspooniin muutamalle. Omalla kohdallani juominen jäikin muutamaan tuoppiin, mutta joillain oli vaikeuksia selvitä seuraavana aamuna yhdeksältä tatamille treenaamaan. Täytyy myöntää että kyllä itseäkin väsytti mutta ei sentään olo ollut heikko.
Treenien jälkeen iltapäivällä alkoi kisojen ekat erät. Itse kilpailin noviisien eli valkeiden vöiden sarjassa ja läpäisin ekan erän ryhmäni parhain pistein. Seuraava erä oli pari tuntia myöhemmin ja senkin läpäisin, joskaan en ole läheskään yhtä tyytyväinen suoritukseeni kuin ensimäisessä erässä. Lauantaina ei miun tarvinnukaan tehdä muuta joten keskityin vain kisojen seuraamiseen. Miun seurasta seuraavan päivän finaaleihin pääsi ihan jonkin verran porukkaa eli tunnelma oli korkealla ensimäisen päivän jälkeen. Illalla suunnattiin koko 30 henkisen porukan voimalla syömään intialaista ruokaa ja sieltä Sheffieldin jitsu seuran järkkäämiin partyihin (mikä oli aika kuivakka ja juomat kalliita niin lähdettiin aika ajoissa takasin hotellille) ja sieltä hotellille nukkumaan.

Random kuva treeneistä. En ole vielä saanut kuvia omasta kisastani tai treeneistäni seuran muilta jäseniltä.

Sunnnuntai-aamuna herätys, aamupala ja urheilukeskuskeen taas treenaamaan. Kolmen tunnin treenien jälkeen vuorossa olivat kisojen finaalit. Sydän hakkasi olo olisi voinut olla parempi. Mie oon ihan kamala jännittäjä. Ja kaiken hyvän lisäksi lämmittelyssä ennen finaalia onnistuin vääntämään ukkovarpaani kun joku heitti miut väärin. Onneksi adrenaliini turrutti kivun aika hyvin ja otin kumminkin osaa kisoihin. Tosin heti finaalin jälkeen suuntasin ensiapupisteeseen jossa sanottiin että miun pitäisi käydä röntgenissä. No en mennyt vaan jäin seuraamaan kisoja ja olen ihan tyytyväinen tähän päätökseen. En olisi halunnut missata ohjaajieni sarjan kisaa.
Kaikkien sarjojen jälkeen vuorossa oli palkintojen jako ja yllätyksekseni olin yliopistosarjan toinen ja kaikkien seurojen sarjassa kolmas. Eli päädyin juoksemaan tatamin yli palkintojen jakoon kahdesti.

Oon oikeesti aika ylpee itsestäni. Olin seurani ainut joka voitti mitalin.

Myöhään iltapäivästä suunnattiin bussilla kohti Edinburghia ja oli aika hiljaista naista ja miestä kyydissä. Kaikki olivat täydellisen väsyneitä viikonlopun jälkeen ja itse missasin yhden kolmesta elokuvasta koska nukahdin. Omaan huoneeseeni pääsin joskus yhden maissa yöllä ja kyllä nukutti hyvin!

Eilen kävin viimein lääkärissö röntgenissä koska varvas ei tuntunut paljonkaan paremmalta enkä pystynyt liikuttamaan sitä. Selvisi että miulla on hiusmurtuma ja revennyt nivelside. Ei ihme että vähän aristi varvasta kisojen aikana.

Halloween

Pahoittelen pitkää taukoa kirjoittamisessa. Miulla on ollut tarpeeksi tekemistä koulun ja henkilökohtaisten huolien kanssa. Kouluhuolet tosin eivät ole kovin kummoisia. Pitäisi saada essee kirjoitettua ja ryhmätyö tehtyä sellaisen ryhmän kanssa jota ei vähempää voisi kiinnostaa (mie itse mukaanlukien).
Jälkimäisenä mainittu syy on kai se pääsyy miksi en ole oikein saanut mitään aikaiseksi viimeiseen viikkoon. Erosin nimittäin pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja vaikka olenkin vakuuttunut että tämä oli paras ratkaisu, on olo silti ollut vähän tyhjä. Nyt alkaa aurinkopaistaa risukasaan ja olen saanut taas otteen arjesta. Kiitos tuesta ja lohdutuksesta ihanille ystävilleni täällä. Ilman L:n seuraa tuskin olisin vielä näin hyväntuulinen. En enää osaisi kuvitella elämää tällä saarella ilman häntä.

Mutta iloisempiin asioihin. Maanantaina oli Halloween ja juhliakin oli sitten ihan riittävästi. Sunnuntaina suunnattiin asuntolakavereiden kanssa klubille, kaikki tietenkin teeman mukaisesti pukeutuneina. Tosin miun asu ei ehkä ollut se kaikkein pelottavin, hipiksi kun olin pukeutunut.

hippi, smurffi, nörtti, smurffi ja merirosvo

Maanantaina me järjestettiin sitten bileet meidän asuntolan oleskelutilassa. Meillä oli strobe- ja uv-valoja, koko paikka koristeltuna teeman mukaan ja dj:kin. Porukkaa saapui paikalle muistakin asuntoloista ja hauskaa oli. Ja koska joku taisi muistaa ilmoittaa secirity ihmisillekin että meillä on juhlat tulossa, ei musiikkia tarvinnut vaimentaa normaaliin aikaan.
Tällä kertaa miun asu oli kai ehkä enemmän halloweenin teeman mukainen, mutta lähinnä koska miulla ei ollut toista asua ja zombie oli helppo toteuttaa meikillä ja tekoverellä.

osa miun käytävän väestä, S, R ja G +mie keskellä (jaan keittiön S:n ja R:n kanssa)

Tiistai menikin sitten toipuessa ja keskiikkona oli kaverin 18-vuotis synttärit ja suunnattiin homobaariin. Hauskaa oli mutta seuraavana päivänä taas tunsi valvoneensa koko yön. Torstaina oli toisen kaverin synttärit, mutta koska seuraavana aamuna oli matikan koe, päätin jäädä kiltisti huoneeseeni nukkumaan kun muut juhlivat.

Eli ainakin ollut tarpeeksi tekemistä harhauttamaan miun ajatuksia. Olen todella onnekas siinä mielessä, että ihmiset miun asuntolassa ovat mahtavia eikä keittön siisteydestäkään ole tullut sanomista. Usein tulee luettua ISOryn foorumilta miten asuntola-asuminen on ihan kamalaa eivätkä nämä ihmiset malta odottaa pois muuttamista. Mutta jos joku kysyisi miulta kannattaako muutta asuntolaan, sanoisin kyllä. Toki sitä joskus yöllä herää siihen, kun porukka tulee ryminällä takaisin klubilta. Ja toki täällä saa varautua törmäämään ties minkälaisiin piloihin ja muuhun vastaavaan, mutta mie nautin tästä yhteisöllisyydestä. Meidän asuntolassa tosin on vaan vajaa 50 ihmistä, eli tää on aika pieni joten ehkä sekin vaikuttaa.
Ja täällä mie olen tavannut upeita ihmisiä ja olen onnekas kun olen saanut tavata heidät. Ensi vuonna muutan kyllä yksityiselle, mutta ensimäiselle vuodelle asuntola on miun mielestä hyvä valinta. Tai ainakin se oli oikea valinta miulle. Varmasti joku muu on erimieltä.

miun huone

Taisin jossain vaiheessa luvata kirjottaa miun huoneesta. Eli tässä olisi pikaisesti kokoon kyhätty kuva joka kattaa melkein joka nurkan miun pikku kämpästä. Ainut mikä ei näy on, että ovessa miulla on juliste New Yorkista ja pari valokuvaa. Ja että miun sängynpäädyssä on nykyisin julisteita (Marilyn, James Dean jne. Kuva uudistuneesta sängynpäädystä on ylärivissä toinen vasemmalta).

Miun huone. Kuvaa klikkaamalla näkee isomman version.

 

 Ensimäistä kertaa huoneeseen astuessani olin lähinnä kauhistunut: tylsä huone, valkoiset seinät, rumat lakanat ja raamattu hyllyssä. Mutta nyt pari kuukautta täällä asuttuani huone on alkanut muuttua näköisekseni. Kyllä se muutaman ostosreissun vaati mutta nyt tunnen oloni kotoisaksi omassa huoneessani. Eihän tää mikään valtava ole, mutta yllättävän hyvin 9m2 on riittänyt. Ihan mukavasti mahtui yhdeksän henkeä katsomaan elokuvaa täällä viime viikolla. Vielä olisi ollut tilaa parille ilman että olisi tarvinnut istua kuin sillit suolassa.

Eli mie siis asun opiskelija-asuntolassa ja jaan oleskelutilan n. 40 muun opiskelijan kanssa. Meitä on 5 jakamassa keittiön ja meillä on kymmenen hengen käytävässä 2 vessaa ja 2 suihkua. Ei ainakaan vielä ole kertaakaan tarvinnut suihkuun jonottaa ja vessat on aina suhteellisen puhtaat koska siivoojat käy ne läpi joka arkipäivä. 
Miun huone on self catered non ensuite = miulla on käytössä keittiö, mutta ei omaa vessaa/suihkua, ja ainakin vielä olen ihan tyytyväinen tähän majoitusratkaisuun. Olisihan oma kylppäri ihan kiva, mutta ei extra £20/viikossa arvoinen kumminkaan.

Lion King 3D

Mekö aikuisia? R, N ja L.

Oltiin paperisotaa tyttöjenillan päätteeksi. Paperisilppu oli erään kaverin anger managementin tuotosta (ja samalla pääsin eroon turhista lippulappusista joita miun hyllyyn oli kertyny) ja loppuillasta päädyttiin heittelemään silppu toistemme päälle. Löysin paperinpalasia ympäri miun huonetta vielä pari päivää tapahtuman jälkeenkin. Niitä oli päätynyt pöydän ja tyynyn alle, miun pyykkikoriin ja vähän kaikkialle muuallekin...

3D

Eilen käytiin katsomassa Leijonakuningas 3D. Ei se ehkä alkuperäistä voita mutta oli kyllä upeaa. Leijonakuningas oli aikoinaa,  silloin joskus vuonna -95, eka leffa minkä näin elokuvateatterissa. Isä vei miut Biovuokseen elokuviin ja muistan itkeneeni kun Mufasa kuoli (ainut toinen elokuva minkä muistan käyneeni katsomassa isän kanssa elokuvissa on Star Wars 2 Marlon & Marilynissa). Kyllä elokuva tälläkin kertaa tipan toi linssiin, mutta lähinnä nostalgiasyistä. Kun Sircle of Lifen alkusävelet alkoi kaikua elokuvateatterissa tuntui kuin olisin ollu lapsi taas.

Leonard Horned Hall D elokuvissa

 

 

Tällä kuvalla ansaittiin asuntolapisteitä battle of the halls -kisaan, jossa me ollaan tällä hetkellä toisena. Viime vuonna meidän asuntola voitti, joten koetetaan pitää paikan mainetta yllä.

Riccarton

ankkoja

Eli jos joku ei tiennyt, niin Heriot-Wattin Edinburghin kampus ei oikeastaan ole kovin lähellä kaupungin keskustaa, vaan sellasen reilun puolentunnin bussimatkan päässä Riccartonissa. Alue on aika pitkälti maaseutua ja kampuksen ympärillä on peltoja ja hevosia ja kaikenmaailman puroja ja polkuja. Jopa metsää löytyy.

polku jossain lähistöllä

Tänään kävin L:n kanssa kävelemässä ilman päämäärää ja löydettiin monta eri polkua joista jotkut kulki puron viertä, jotkut metsikössä ja jotkut peltojen välissä. Ankkoihinkin (tai sorsiahan nuo taitaa olla) törmättiin matkan varrella. Ja kampuksella meillä on jäniksiä ja joutsenia... Ja tietty oravia yms. pikkuelukoita.

Muuten ei miuta yhtään haittaa vaikka kampus onkin vähän syrjässä, mutta öisin kun pitäisi tulla takaisin juhlimasta klubilta, ei aina jaksaisi odottaa yöbussia. Etenkään kun täysi taksi on hyvässä lykyssä jopa halvempi, mutta useimmiten saman hintainen kuin yöbussi. Ensi vuonna suunnitelmissa olisi kumminkin kavereiden kanssa hommata kämppä lähempää keskustaa.

"Life is what happens to you while you're busy making other plans"

Hei taas! Elämä alkaa tosiaan vähän tasaantua täällä. Ensimäinen matikan koe oli tulokset saatiin tänään. Oli ihan hyvä alku tähän matikan kurssiin kun tuloksena oli ~97%. Tosin mie olisin ollu hyvin pettyny itseeni jos tulos olisi jäänyt alle 90% koska jutut tosiaan on aika lyhyen matikan tasoa ja aikanaan kirjotin pitkästä matikasta M:n.
Pitäisi alkaa kirjoittaa psykan esseetä, mutta en vaan saa aikaiseksi kun ei vaan kiinnosta... Mutta kai se on jossain vaiheessa tehtävä jokatapauksessa.

Tää kuvaa miun tänhetkistä tilannetta aika hyvin.

Eli mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut tän ja edellisen postauksen välillä. Paitsi että juttelin siskon kanssa ekaa kertaa sitten elokuun. Liian vähän tulee taas pidettyä yhteyttä perheeseen ja kavereihin, sekä poikaystäväänkin. Miulla ei vaan tunnu ikinä olevan aikaa. Tai olisihan sitä, mutta aina mielummin viettää aikaa oleskelutilassa tai jossain kavereiden kanssa kuin istuu tuijottamassa tietokoneen näyttöä.

R ja L Edinburghissa. Ja todiste siitä että ei täällä ihan aina sada vettä.

Ja ihan vinkkinä, jos asut opiskelija-asuntolassa, pidä huolta että huoneesi ovi ei jää vahingossa auki. Muuten voi käydä näin:

Erään huono-onnisen huone eilen illalla.
Miun huoneelle ei kukaan ole onneksi tehnyt mitään ja asun suhteellisen hiljaisessa käytävässä joten meidän vessoille/suihkuille ei oo tehty mitään (ainakaan vielä).

D ja kumppanit pitivät konsertin eilen keskiyöllä. En osaa kääntää videota joten kärsikää kyljellään olevasta kuvasta.

Eli yhteenvetona, nautin edelleen elämästäni kovasti. Tää reilu kuukausi on ollut yksi parhaista ikinä! Toivottavasti jatkuukin tällaisena. 

Make this go on forever

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja rutiineja alkaa muodostua. Kerran viikkoon leffailta tyttöjen kesken, 2 x viikossa jitsua, 2 x viikossa taekwondoa ja tietysti se välitön paha eli opiskelu. Tosin miun ei tarvitse vaivautua luennoille tai pienryhmätunneille kuin yhdeksitoista tunniksi viikossa. Lisäksi olisi itsenäistä opiskelua, mutta tähän mennessä en ole jaksanut vaivautua muun kuin bilsan kurssin kanssa. Matikka on sellaista lukion lyhyen matikan tasoa, psyka aika peruskauraa kanssa (en kyllä tiedä miksi miun täytyy käydä psykan tunneilla kun opiskelen bilsaa...), info & communication skills on hyvin turha ja bilsakin alkaa pikkuhiljaa sujua kun opin kaikki termit enkuksi. Perjantaina olisi jopa ensimäinen kokeenpoikanen. En ole kovinkaan huolissani koko asiasta koska se on matikan koe eikä tunneilla tähän mennessä ole tullut mitään uutta tai vaikeaa eteen. Pitää vain käydä ostamassa paristot laskimeen kun tähän mennessä olen tullut toimeen ihan vain puhelimen laskimella.

Tämän ja edellisen postauksen välillä ei ole tapahnut kovin paljoa. Tai sain mie äitiltä paketin täynnä kaikkea tarpeellista.

 

kiitos äiti! kuvasta puuttuu seinäkello ja ehkä jotain muuta pientä. 

Ne jotka tunsivat miut silloin kun vielä harrastin jitsua Suomessa, tietävät kuinka helposti mie saan mustelmia... No asia ei ole muuttunut. Päin vastoin tuntuu että mustelmia tulee vaan helpommin kuin ennen. Nytkin on käsivarret täynnä suhteellisen kookkaita laikkuja eri sinisen sävyissä. Tosin suurin osa alkaa olla paranemaan päin kun sunnuntain treenit oli vähän hitaanpuoleiset kun ohjaajat seka suurin osa oppilaista kärsivät lievästä pahoinvoinnista. Meillä oli nimittäin edellisennä iltana Drink to Dan (=1 juoma jokaista vyöarvoa kohden) johon kokoontui porukkaa kaikista neljästä Edinburghin alueen jitsu-klubista. Oli ihan mahtavaa. Tosin hommasin itselleni pienen flunssan kävellessäni bussipysäkille Edinburgh unin baarista vesisateessa (kyllä, Skotlannissa sataa paljon). Mutta sitä kävelyreissua kai saan kiittää siitä että "aamulla" olo oli hyvä ja kohtalaisen energinen. Samaa ei siis tosiaan voinut sanoa kaikista. Ja treenit alkoi kuitenkin vasta viideltä illalla.
Uusia tuttavuuksia tuli hommattua ja hyviä muistoja jäi matkaan. Meidän klubilla on tosi hyvä ryhmähenki ja vietetään usein iltaa yhdessä treenien jälkeen. Jos joku on kiinnostunut aloittamaan jonkun itsepuolustus/kamppailulajin, suosittelen jitsua kyllä lämpimästi.

tästä jitsu foundationin kotisivuille (englanniksi)

Nyt on siis tasan kuukausi yliopistoelämää takana ja edelleen nautin koko hommasta kovasti. Yksi parhaista kuukausista elämässäni. Tosin olen huomannut, että jotkut asiat eivät mene ihan niinkuin olisi toivonut, mutta ehkä se oli ihan odotettavissa. Onneksi miulla on täällä eräs aivan ihana ihminen, L, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä siis tarvitse kaikkea vaan yksikseen hautoa. Hän ymmärtää miuta ja miun ajatuksia ja sama toisinpäin vaikka ei aina kaikesta ollakaan samaa mieltä.

mie ja L

Haggis, neeps and Irn Bru

Haggis and neeps. And Irn Bru.

Kyllä, söin haggista (niille jotka eivät tiedä mitä kyseinen herkku on, tässä selitys) ja turnipsipyrettä vai mitä ikuna tuo olikaan. Oranssi juoma on skottilaista virvoitusjuomaa nimeltä Irn Bru. Ihan juotavaa, mutta ei mitenkään uskomattoman hyvää.
Mutta takaisin haggikseen. Epämääräisistä aineksista huolimatta tykkään kyllä. Tuo oli joku maistiaisannos yliopistolla, mutta maistoin samaa ruokaa myös ihan kunnon ravintolassa ja se oli kyllä todella hyvää viskikastikkeen kanssa. Nam! Ennen tänne tuloa mie olin ihan varma, etten koskisi tuohon ruokaan edes pitkällä tikulla, mutta olihan se maistettava ja hyväähän se oli. Koostumus on vähän jännä tosin.

Kuva otettu vanhan kännykkäni kameralla, koska unohdin ottaa kunnon kameran mukaan.

synttärit, muita juhlia ja hyvin vähän opiskelua

Hei taas! Pitäisi päivittää vähän useammin, muuten tulee sen sortin kilometripostauksia ettei niitä jaksa kukaan muu kuin perhe lukea loppuun asti, mutta ei mahda taas minkä. Oon olevinani niin kiireinen etten muka ehdi tänne kirjoittamaan. Tunteja miulla kumminkaan ei ole kuin huikeat 11 viikossa niin yliopistoa ei voi syyttää kiireestä. Enemmänkin se on se yliopistoelämä joka vie kaiken ajan. On ties minkälaista elokuvailtaa ja illanviettoa. Juhliattua on tullut enemmän kuin luultavasti olisi hyväksi, mutta eiköhän tämä tästä rauhoitu kun vuosi etenee. Tai viimeistään sitten kun brittiopiskelijoiden laina alkaa käydä vähiin.

 

saksalainen L, mie ja irkku R (kuva otettu keittiön ikkunan heijastuksesta joten...)

Mutta nyt niihin kuulumisiin. Boondock Saints 1&2 -leffailta oli ja meni. Oli kyllä ihan loistava ilta. Miulla ja seinänaapurillani, puolalaisella (asunut briteissä jo vuosia) M:lla on aina hauskaa keskenämme. Eilenkin onnistuttiin käyttämään ruokaostoksiin monta tuntia illalla kun päätettiin että mennään Tescoon (jonne bussipysäkiltä kävelee sen 20min suuntaan) lähi-Asdan sijaan. Muutenkin meillä saattaa venyä illat hyvin pitkiksi kun vaan istutaan ja jutellaan kaikesta. Sama juttu saksalaisen L:n kanssa, juttujen aiheet on vaan vähän eri. Sain muuten L:n houkuteltua kanssani aloittamaan jiu jitsun. Kyllä hän vähän laittoi vastaan, mutta ekojen treenien jälkeen hän päätti jatkaa, ehkä hieman kyseenalaisista syistä mutta kumminkin. Oli aivan mahtavaa päästä treenaamaan pitkästä aikaa. Ja mukava huomata etten ihan kaikkea ole vielä unohtanut. Tyylisuunta tosin eri kuin mitä suomessa harrastin joskus ikuisuus sitten, mutta perusasiat nyt on samat kumminkin. Lisäksi meinasin aloittaa taekwondon (sinne en saanut L:aa enää raahattua mukaani) ja ensimäiset treenit olisi sunnuntaiaamulla. Ehkä nuo aamutreenit myös vähän rajoittaa miun viikonloppujuhlimista. Tosin jiu jitsu -treenien jälkeen ollaan ainakin tähän mennessä pikaisen suihkun jälkeen joka kerta suunnattu unionin pubiin muutamalle oluelle.

© Aleixo Manchon Photography photocabaleixo
Synttärisankari on tuo miuta päätä pidempi kaveri miun kainalossa.

  

Keskiviikkona oli F:n 18-vuotispäivät, joten tietysti sitä täytyi juhlia. Eli keskiviikkoiltana kaikki kokoontuivat loungeen "P" partyyn, eli kaikki pukeutuivat joksikin joka alkaa p:llä. Mie olin paparazzi/press, L oli puppet (nukke), R oli possu ja itse päivänsankari oli pimp (parittaja). Lisäksi löytyi merirosvo, toinen parittaja, pappi, paavi ja ties mitä. Hauskaa oli ja myöhemmin vahdettiin vaatteet normaaleiksi ja suunnattiin Edinburghin yöelämään. Yhden pubin kautta Shanghai nimiseen yökerhoon. Mie otin kerrankin kamerani mukaan, joten kuvamateriaalia tuosta illasta on ehkä liikaakin. Ja seuraavan aamun luento ei ollut herkkua, mutta olen ylpeä itsestäni: mie oikeesti heräsin matikan tunnille aamulla ja sain jotain aikaseksikin. Samaa ei voi sanoa kaikista osaa ottaneista.

Nyt on toinen viikko opintoja takana, mutta en oikein ole vieläkään tajunnut että oikeasti olen yliopistossa ja opiskella pitäisi. Luennot ovat tähän mennessä olleet lähinnä vain pakollinen paha jossain vaiheessa päivää... Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ihan tosissaan. Mutta nyt täytyy rientää jiu jitsu treeneihin. Loppuun vielä tällainen kiva pieni bonus.

pyramidi

Löysin viimein kuvan meidän pyramidista. Ja koska olen laiska tänään enkä jaksanut kysellä kaikilta saanko laittaa heidän kuvansa blogiini, niin nyt ei ole naamoja näkösällä.

 Battle of the halls -avajaiset

Hey Darlin' Do You Gamble?

Fresher viikko on nyt takana, ja vaikka olinkin kipeä enkä osallistunut kovinkaan moneen iltarientoon, oli viikko silti ihan onnistunut. Vähän harmittaa silti kun en päässyt lähtemään joihinkin juhliin muiden kanssa, mutta eiköhän tässä vuoden aikana tule tilaisuuksia vähän juhliakin (aina silloin kun brittioppilaat saavat lainan tililleen).

todistusaineistoa että kävin Edinburghissa

Meidän hallin ryhmähenki on oikeastaan aika hyvä. Istutaan iltaa loungessa ja järjetettiinpä me jo leffailtakin siellä yhdessä sen sijaan että oltais menty student unionin järjestämään leffailtaan.
Ja kerättiin pisteitä battle of halls kilpaan tekemällä varmasti parempi ihmispyramidi kuin yksikään muu hall. Tästä on kuvamateriaalia, mutta en oikein tiedä kenen hallussa. Ehkä saan sen jossain vaiheessa käsiini ja laitan tänne. Joka tapauksessa, meidän pyramidi oli näyttävä ja kokoamisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun oli aika purkaa se komeus, homma meni vähän pieleen. Tuloksena oli tallottuja sormia, yksi musta silmä ja romahtanut pyramidi (jonka huipulla mie olin).
Mutta Freshers Week on nyt takana ja koulu alkanut. Eilen oli ensimäiset luennot ja täytyy myöntää että voi ensimäiset pari viikkoa mennä nukkuessa, sen verran helppoa oli matikan ja psykan asiat. Täytyy keskustella opettajan kanssa jos miut vois siirtää haastavampaan ryhmään matikassa. Tänään olis vuorossa eka bilsan tunti, eikä miulla ole oikein aavistustakaan missä se rakennus on mihin miun pitäis mennä. No sen näkee sitten iltapäivällä. On miulla kartta kampusalueesta joten kai mie sinne paikanpäälle löydän ilman suurempia ongelmia. Ehkä.

meillä on lampi ja joutsenia kampuksella

Oli mukava huomata että olin ihan turhan huolissani siitä, että entä jos ei löydykään kavereita. Eihän tässä vielä ole mitään raudanlujia ystävyyssuhteita ehtinyt muodostamaan, mutta kyllä sitä aina seuraa löytyy jos haluaa käydä Edinburghin keskustassa tai katsoa leffaa. Seinänaapurilta sain täydennystä musiikkikokoelmiini ja tarkoituksena olisi viettää leffailta jossain vaiheessa ja katsoa Boondock Saints ja ehkä vielä sen jatko-osakin. Itseasiassa istuttiin meidän keittiössä yksi ilta naapurin kanssa ja juteltiin melkein aamukuuteen. Eikä haittaa yhtään vaikka meillä on muutamia vuosia ikäeroa.

Eilen illalla oli Disney-leffailta saksalaisen L:n ja skotti N:n kanssa. Katsottiin Aladdin ja puhuttiin tyttöjen juttuja. Oli muuten ihan mahtava puhua vaan kaikesta turhapäiväisestä tyttöjen kesken. Miulla on USA ja Saksa aikoina ollut enimmäkseen poikia kavereina niin tuollaiset tyttöjen illat on ollu vähän vähissä. Ja tuon L:n kanssa ollaan kokkailtu oikeastaan joka päivä jotain yhdessä, jaetaan oikeastaan melkein kaikki ruokamme (vähän hankalaa oikeastaan kun hän on pohjakerroksessa ja mie ylimmässä). Mutta tästä ruuan jaosta seurauksena on ollut, että olen syönyt yllättävän terveellisesti. Eilenkin syötiin ihan vaan salaattia tonnikalalla ja kananmunalla.

Tällasta ruokaa on tullu syötyä viimeaikoina. Ehkä uni onkin oikea paikka muuttaa elintapoja.

Vielä pitäs liittyä koulun salille (ja sitten alkaa käydä siellä).

Eli ainakin vielä tuntuu sitä että oli ihan hyvä ottaa riski ja lähteä opiskelemaan maahan jossa en ole koskaan ennen käynytkään ja asua yliopistoasuntolassa. Saas nähdä sitten kun kuherruskuukausivaihe on ohi että miltä tuntuu.

Freshers pt.1

Hei ja terveisiä Edinburghista. Tai täältä kampukselta. Mie en ole vielä ehtiny itse kaupunkiin tutustumaan. On riittänyt ihan tarpeeksi tekemistä Freshers viikolla. Joka päivä on ties minkä laista tekemistä. On vesipolttopalloa, tanssituntia ja vaikka mitä. Tietenkään unohtamatta jokailtaisia teemabileitä. Itse olen ollut vaan yhdessä, Neon partyissa, mutta sitäkin enemmän olen istunut iltaa/yötä meidän oleskelutilassa ja jutellut ihmisille siellä.

osa Leonard Horner Hall D:n asukeista

Mein asuintalon ikähaarukka on kai 17-28 eli olit turhaan huolissani siitä että oisin ainut yli 20-vuotias. Olen mie yksi vanhimmista mutta ei se oo ainakaan vielä haitannu. Eikä sekään oo kovin pahasti haitannut että olen yksi ainoista ulkomaalaisista koko D hallissa. Kunhan asiasta ei tee liian isoa numeroa kukaan ei oikeastaan välitä. Joskus jos joku ei muista miun nimeä saattavat kutsua miuta nimellä Finland (=Suomi, mummolle tiedoksi). Kohta pitäisi yhden uuden kaverin koputtaa ovelle ja mennään valtaamaan meidän keittiö (joka on jaettu 5 hengen kesken) ja kokataan jotain hyvää. 

Otan kuvia kampuksesta kunhan sää vähän selkenee ja on enemmän aikaa. Huonepostausta saatte odottaa sen aikaa että saan tästä edes vähän itseni näköisen.

Kuulemisiin!

pakkailua

Viimeinen päivä Saksassa ja poikaystävän luona. Huomenaamuna lähtee lento Weezen kentältä kohti Edinburghia. Vähän jo jännittää ja ilmeisesti se vaikuttaa jollain lailla miun selkään, koska se on viimeiset pari päivää ollut niin kipeä että särkylääkkeitä on tullut napsittua ehkä liikaakin.

Mutta oikeastaan meno täällä Saksassa on ollut aika normaalia. Viime lauantaina tuli juotua liikaa ja se sitten kostautuikin, ja eilen käytiin poikaystävän kanssa kaverin häissä. Oli ihan kivat pippalot, mutta me lähettiin aika ajoissa pois kun parempi puoliskoni tunsi olonsa kipeäksi ja väsyneeksi enkä mie sitten tahtonut jäähä sinne yksin kaikkien saksalaisten sekaan. Vaikka olihan siellä miun kavereita kanssa, mutta jotenkin sitä ois tuntenu ittensä ulkopuoliseksi kun muitten ois pitäny puhua miulle enkkua. Harmi ettei tullut otettua kuvaa miusta ja Michelistä ennen juhliin lähtöä. Ei varmaan ole meitä kahta niin tyylikkäinä nähtykään. Oli mustaa pukua ja kravattia miehellä ja mie laitoin jalkaan korkkarit uskokaa tai älkää. Pitäis vissiin totutella niitten käyttöön kun tuntu että päkiät kuolee jo tunnin jälkeen. Mutta niin tuo tuntui olevan muillakin kaveriporukan tytöillä. Me suositaan mukavia kenkiä normaalisti. 

Ensimäistäkään kuvaa en ole ottanut sen jälkeen kun palasin tänne Welveriin host-perheen luota. On ollut vähän muuta tekemistä. Mutta kuvia luulisi olevan luvassa enemmän kunhan pääsen yliopistolla ja Freshers Weekia viettämään. 

Niin ja autoinhan mie Micheliä muutossa. Hän muutti edellisestä (hieman ehkä homeisesta ja vetoisesta) kämpästään Hannoverissa parin kaverinsa luo väliaikaisesti ennen kuin hänen uusi vuokrasopimus alkaa kuun puolessavälissä opiskelijaasuntolassa. Eli pari uutta tuttavuutta jäi saaliiksi tuolta Hannoverin reissultakin. Eli ei ollut hukkaanheitettyä aikaa...

Mutta nyt täytyy palata pakkailujen pariin. Miten ihmeessä mie olen saanut kaiken tuon tavaran kuskattua Saksaan? 

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa / Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda

Äiti jo lähetteli huolestuneita sähköposteja kun miusta ei kuulemma ole kuulunut mitään. Vastahan mie tätäkin päivitin. Kai mie oon kotona ollessani ollut niin addiktoitunut koneenkäyttäjä että parin päivän hiljaiselo on jo huolestuttavaa. Mutta vaikka täällä Saksassa ei olekaan noin niinkun loppujen lopuksi ollut mitenkään huikean kiireistä, vasta tänään kaivoin läppärini laukusta (myönnän käyttäneeni poikaystävän konetta ja kännykkää silloin tällöin vieroitusoireita lieventääkseni).

 Hofgeismarin rautatieasema. Täällä on monet kerrat odoteltu junaa.

Alkuviikosta siis suuntasin Hombresseniin/Hofgeismariin tapaamaan ex-isäntäperhettäni. Oli kyllä mukava mennä takaisin. Paikka tuntuu yhä kodilta ja vastaanotto oli lämmin ruusuineen kaikkineen. Mukava huomata että ehkä mie en ollutkaan ihan epäonnistunut au pairina niinkuin välissä sen USA episodin jälkeen tuntui.
Vietin siis kolme päivää M:n kanssa leikkien. Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan, vaikka tyttö olikin kasvanut ja oppinut puhumaan enemmän. Harmi vaan että hänen englannin taidot on vähän kärsinyt edellisen au pairin (joka siis jo lähti, eivät tulleet oikein perhe ja au pair toimeen keskenään) vuoksi. Isäntäperheeni siis otti au pairin pääasiassa opettamaan lapselle enkkua, mutta tuo korealainen tapaus ei puhunut tytölle kuin saksaa... Ja tämän vuoksi perhe ei ole ottamassa enää uutta au pairia, mikä on harmi etenkin M:n kannalta. No kyllä tyttö miuta vielä ymmärsi, mutta saas nähdä miten asia on kun ens kerran menen häntä tapaamaan.
Ehdin tämän muutaman päivän visiitin aikana nähdä jopa yhtä sikäläistä kaveria koska hänellä sattui olemaan vapaapäivä just sopivasti. Hänen kanssa olisi mukava viettää enemmänkin aikaa joskus.

 Keli oli vähän mitä oli mutta vesilätäköt on ihan kivoja.

Käytiin tytön kanssa Tierpark Sababugissakin vanhojen aikojen muistoksi. Siellä on kanssa monet iltapäivät vietetty eläimiä katsellen ja jäätelöä syöden. Eikä saa unohtaa pientä punaista junaa johon on joka kerta päästävä kyytiin. 

 Käytiin katselemassa pingviinejä

 ja syöttämässä lintuja

ja kyllä meillä oli kenguruillekin apetta ostettuna. Ne syö ihan kädestä.

Keskiviikkona sitten tulin junalla tänne poikaystävän luo Welveriin. Keli on ollut vähän vaihtelevaa. Välillä saa ottaa aurinkoa pihalla tai mennä moottoripyörällä naapurikaupunkiin kahville, mutta välillä sataa niin että ei kehtää nenää ulos pistää (kuten vaikka nyt). Eilen käytiin tarkastamassa kantapubimme Chaos nopsaan ja tänään olisi tarkoitus mennä vähän pidemmäksikin aikaa niin ehtii jutella enemmän tuttujen kanssa.

Ensi viikolla suuntana Hannover ja poikaystävän muuttopuuhat, ja loppuviikosta kaverin häät.

Hombressen

Pikapäivitys täältä Saksasta. Hengissä ollaan ja tällä hetkellä entisen isäntäperheeni luona Hombressenissä majailen. Ei olisi sen USA au paireilun jälkeen uskonut että voisin oikeasti pitää seuraavaan perheeseen yhteyttä. Mutta kyllä varmasti tulen tämän Saksan perheen luona vierailemaan tulevaisuudessakin. M (host-tyttö) ainakin vaikutti onnelliselta että tulin käymään. Oli kuulemma kertonut kaikille kaupassa aamulla että Mii/Nenny tulee tänään. Eli vieläkään ei ole miun nimen lausuminen ihan hanskassa hänellä... Mutta huomenna illalla olisi tarkoitus ottaa juna takaisin poikaystävän luo Welveriin. Ehkä siellä saan kirjoitettua enemmän kun en ottanut tietokonetta tänne mukaan eli puhelimella tätäkin päivitystä raappustan.

tomorrow smells of less decay / the flowers greet this bloomin' fray / be thankful, that's all you can

Viime lauantaina suuntana oli Jurassic Rock festari, jossa olen nyt kahtena vuonna hankkinut hieman erilaisia festarikokemuksia. Nimittäin talkoolaisena. Viime vuotisen siivouksen säikähdyttämänä olin jo jättää koko homman, mutta kaveri sai miut taas houkuteltua mukaan lupaamalla toisenlaista talkootyötä. Päädyin catering pisteeseen bäkkärille. Ohjelmaan kuului saavitolkulla perunoiden ja porkkanoiden pilkkomista ja ruokapisteen/kioskin hoitamista.

Mutta tulihan sitä kaikenlaisia bändejä kuunneltua ja katseltua töistä huolimatta. Päivän ensimäinen nähty bändi Pariisin Kevät oli positiivinen yllätys. En oikein ikinä ole heidän musiikkiaan kuunnellut ja ennen bändin aloittamista koitin palauttaa mieleeni millaista musiikkia poppoo edes soittaa. Täytyy tunnustaa etten kyllä tiennyt, vaikka kyllähän mie sentään tunnistin ainakin Tämän kylän poikii -biisin Novan (autossa ei kuulu muut asemat) soittolistoilta. Kuva on hyyyvin huono, mutta en oikein jaksanut ottaa kuvia taskukamerallani. Mielummin keskityin musiikkiin ja kavereihin.

Pariisin Kevään jälkeen vuorossa oli lisää perunoita S:n kanssa. Juoruilun lomassa hankin melkein itselleni jännetuppitulehduksen ja S:n peukalo oli vielä seuraava päivänäkin kipeä kaikesta pilkkomisesta (täytyy sanoa että isot leikkuuveitset ei olleet ihan omiaan tuohon hommaan). Jossain vaiheessa perunalohkoja oli tarpeeksi ja meidät siirrettiin ruokapisteeseen, josta karkasin hetkeksi katsastamaan Mike Herreran. Täytyy tunnustaa että tykkäsin kovasti, vaikka hän ei kyllä festareille oikein istunut. Ehkä paremmin musiikki olisi sopinut lämppäämään isompaa bändiä (olikin Flogging Mollyn lämppärinä Helsingissä) tai jonnekin klubille soittamaan. Kaverit ei oikein lämmenny miehelle mutta ei se mitään.

Ja eikun takaisin töihin. Käytiin pikaisesti vilkaisemassa Soilworkin keikkakunto, mutta muutoin oltiin kiltisti töissä aina puoleenyöhön, jolloin mie jo kuumeisena olin lähtökuopissa. Flogging Molly nimittäin aloitti silloin. Tätä olin odottanut siitä asti kun varmistui miun festareille lähtö. Tarkoituksena oli treffata miun kaverin A:n kanssa, mutta porukkaa oli niin paljon ettei löydetty toisiamme, joten siirryttiin sitten pikkuhiljaa lähemmäs lavaa.
Ei olisi kyllä paljon parempi voinut keikka enää olla. Tanssittiin ja laulettiin ja hypittiin ja huudettiin. Drunken Lullabies sytytti yleisön heti alkumeteillä eikä tunnelma siitä kylmennyt, vaikka ilma alkoikin olla pikkuisen vilpoinen. Hengitys huuruten festarikansa juhli suosikkibändinsä tahdissa. Jossain vaiheessa pääsin S:n kanssa luikahtamaan melko lähelle lavaa ja siellä tunnelma kruunasi koko päivän. Soiton päätyttyä "we want more" -huudot raikasivat, mutta bändi ei enää palannut lavalle kai koska olivat jo soittaneet yliaikaa ja toisella lavalla Raappana seurueineen jo aloitteli omaa keikkaansa.

Ainut video minkä keikasta löysin. Voisi olla parempikin. Tästä saa oikein käsitystä kuinka mahtavia nämä kaverit oikeasti ovat livenä!

Ja sitten telttaan nukkumaan ja palelemaan. Aamulla kamppeet ajoissa kasaan ja kaverin auton rattiin. Oli muuten mukava jutella mennessä ja tullessa sellaisen kaverin kanssa jota tulee oltua yhteydessä ihan liian vähän. Ja kotiin päästyäni oli vuorossa treffit toisen liian harvoin nähdyn kaverin kanssa.
Eli kaikin puolin aivan mahtava viikonloppu. Kiitos siitä kaikille. Harmi vain etteivät kaikki päässeet mukaan.

ei miulla oikeestaan mitään asiaa ollut

Kaksi viikkoa ja mie jätän Suomen jälleen taakseni. Odotan lähtöä innolla, mutta toisaalta olisi kiva olla jossain vaiheessa vaikka vuosi Suomessa niin ehtisi oikeasti viettää aikaa kavereiden kanssa ilman kamalaa kiirettä. Tänäkesänä olen oikeastaan ihan hyvin saanutkin vietettyä aikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa, mutta eihän heistä voi ikinä saada tarpeekseen!
Nyt kun lähtö alkaa olla taas lähellä, mieleen hiipii tuttu paniikinomainen ajatus: en ole ehtinyt olla tarpeeksi kavereiden kanssa. En ole ehtinyt ihan vain istua iltaa jutellen. Sen siitä saa kun kaikki kaverit ovat opiskelijoita: kesälomaa ei tunneta. Kaikki ovat töissä, kuten miekin eikä ylimääräistä aikaa oikein ole. Onhan tässä juhlittu kaverin synttäreitä, käyty uimassa ja kaikkea muuta mukavaa, mutta jotenkin sekään ei riitä. Vielä olisi onneksi tulossa Jurassic Rock, jossa ehtii nähdä vielä pari kaveria joita en ole ehtinyt kesän aikana vielä tapaamaan. Ja toki niitäkin joiden kanssa on tullut vietettyä enemmänkin aikaa. Ja Flogging Molly! Sain järjestellä aikataulujani ihan urakalla että pystyin mahduttamaan edes puolikkaan Jurassic Rockin viikonloppuuni, mutta eihän tuota voinut jättää välistä.
Kai se on tehtävä siellä vähän töitä, mutta ei se mitään. Kaveri vastaa siellä ympäristöasioista ja heillä tuntuu olevan lievä työvoimapula. Tai lähinnä pulaa vapaaehtoisista. Oikeastaan ihmettelen tätä, koska vapaaehtoiset saavat kumminkin hyvän palkan (lippu, majoitus, ruuat...) eikä se työ niin kamalaa ole, paitsi ehkä siivoaminen sunnuntaiaamuna jos sattuu olemaan ihan järkyttävä krapula.

Nyt jatkan fiilistelyäni Floggin Mollyn parissa. Olen vain niin iloinen että sain ensi viikonlopun aikatauluni järjestettyä ja saan vielä vanhalta kaverilta kyydin lauantaina. Elämä hymyilee vaikka kamerasta loppui akku ja laturi on Saksassa.

vieraita saksanmaalta ja miniperheloma

Nyt on laina-asiat kunnossa, samoin täytettynä ja lähetettynä on Kelan Hakemus Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltamisesta ulkomaille muutettaessa (miten Kela osaakin kehittää tälläisiä nimihirviöitä). Eli nyt pitäisi ainakin suurin osa paperitöistä ennen muuttoa olla hoidettuna. Eiköhän jotain viimehetken täyteltävää vielä ilmaannu, mutta ainakin nyt näyttää hyvältä. Mikään ei jäänyt viimetippaan vaikka miulla pahasti onkin tapana lykätä asioita, joita ei kiinnostaisi hoitaa. Mutta viimein otin itseäni niskasta kiinni ja hoisin kaiken kerralla alta pois. Ja kyllä kannatti. Olo on keveä ja voi huolehtia muista asioista, kuten tulevasta ensimäisestä yksin hoidettavasta iltavuorosta Siwalla. Hui!


Oikeastaan en kamalasti ole edes jaksanut koulu/työhommista stressata lähiaikoina, olihan miulla täällä vieraita oikein Saksanmaalta asti. Poikaystävä piristi miun elämää parin viikon ajan isänsä ja parin kaverinsa kanssa. He vuokrasivat mummoni mökin pariksi viikkoa ja tutustuivat Suomen mökkeilykulttuuriin. Mie pelkäsin että heille tulee tylsä kaksiviikkoinen keskellä ei mitään (=Suomen luonnossa), mutta kun yritin keksiä tekemistä, he olivat ihan onnellisia siellä mökillä tekemättä oikeastaan mitään. Tai no kyllähän ne kalasti ja pelasi mölkkyä yms., mutta miulla ei pää kestäisi moista joutenoloa mökillä. Ehkä syynä on että olen liian tottunu suomalaiseen järvimaisemaan ja luonnonrauhaan osatakseni kunnolla nauttia siitä. Sen siitä saa kun koko ikänsä asuu maaseudulla metsän ympäröimänä, joki talon vieressä virraten ja järvi kivenheiton päässä. Vaikka osaahan sitä arvostaa enemmän nyt kun on viettänyt pari vuotta ulkomailla, mutta onhan se silti "vain" kotimaisema, ei paikka jonne menisi varsinaiselle lomalle.
Tosin saksalaisille sattui aivan mahtavat kelit. Upeat auringonlaskut seurasivat toisiaan ja järvi oli peilityyny illasta toiseen. Ja tarpeeksi vahva kerros Offia karkotti nälkäisimmätkin hyttysnaaraat.

 

Saksalaisten lähtöä seuraavana viikonloppuna suuntasin äitin ja pikkuveljen + pikkuveljen kaverin kanssa ihan oikealle miniperhelomalle. Tätä ei ole tapahtunut ihan äskettäin. Viikonlopun mittainen perhelomamme suuntautui niinkin kauas kuin Mikkeliin, tarkemmin Visulahteen, jossa lapsuudesta tuttujen Dinosaurian, vahakabinetin ja automuseon lisäksi suuntasimme Xon-puistoon. Haaveenani on pitkään ollut hypätä benji-hyppy, ja tänä viikonloppuna se viimein toteutui. Tosin ei sitä hypyksi kai voi sanoa, kun ohjeeksi annetaan että kaadu vaan tikkusuorana tuosta tasanteelta alas. Muutaman syvän hengenvedon jälkeen se oli menoa sitten. Vapaapudotus tuntui uskomattomalta, vaikka yhdessä vaiheessa pudotusta alkoi tuntua että nyt mie kuolen, kun pudotus ei vaan tuntunut loppuvan. Viimein köysi otti kumminkin vastaan ja ponnahdin takaisin yläilmoihin. Siinä sitä sitten roikuin aikani ennen kuin miut hilattiin sieltä alas. Ensi kerralla sitten korkeammalta!

Benjin lisäksi tuli kokeiltua modernia versiota juhannuskeinusta, rodeohärkää, sumopukuja ja muuta mielenkiintoista.
Olisi voinut olla hullumpikin pikkuloma, etenkin kun pikkuveli kavereineen meni omia menojaan eikä vaivannut miuta koko loman aikana. Rajansa sitä on sisarusrakkaudellakin. Nukuttiinhan me sentään samassa pikkumökissä.

Kotimatkalla käytiin vielä Kenkäveron (joka ei nimestää huolimatta ole kenkäkauppa, vaan enemmänkin käsityöliike) kautta, mistä pikkuveikka ei ollut järin innoissaan. Jos miulla olisi rahaa, niin Kenkäveron kaltaiseen kauppaan ei jäisi jäljelle mitään miun ostosreissun jäljiltä. Aivan ihana paikka, vaikkakin vähän miun budjetin ulottumattomissa.

summer

Lämpömittari ylitti jo +30 ja poikaystävä on tulossa Suomeen huomenna. Eli mikäs tässä on ollessa. Koulua tai rahaakaan ei jaksa nyt liikaa murehtia. Kyllä se aina jotenkin järjestyy ihan murehtimattakin. Eikä muutenkaan ole jäljellä kuin muutaman paperin lähettäminen Kelalle ja se olisi sitten siinä. Tai no lennotkin olisi kai ihan hyvä varata. Mutta vielä ehtii. Ja onhan miulla lento Düsseldorfista Edinburghiin jo varattuna. Enää puuttuu lento sinne Saksaan :P
Tarkoituksena olisi siis lentää elokuun lopulla Saksaan poikaystävän kaverin häihin (ja tapaamaan entistä isäntäperhettäni. Voi kun on ikävä sitä pientä tyttöä!) ja sieltä syyskuun alussa Edinburghiin kouluni Freshers Weekille.
Odottelen jo nyt tuota Freshers viikkoa innolla, sillä koko viikko on ainakin edellisinä vuosina ollut täynnä ohjelmaa. On ollut klubi-iltoja, grillausta, pari info-seminaaria ja kaikkea muuta mukavaa. Tuosta voi tulla raskas viikko jos aikoo kaikkeen osallistua, mutta mikäs olisi sen parempi tapa tutustua muihin uusiin opiskelijoihin kuin osallistua tuolle viikolle, joka on tarkoitettu enimmäkseen juuri yliopiston aloittaville.

Vaikka Heriot-Watt ei ilmeisesti olekaan hirveästi suomalaisten suosiossa, on se kumminkin hyvin kansainvälinen yliopisto, jossa opiskelijat ovat kotoisin ympäri maailmaa. Yliopistolla on jopa kampus Dubaissa! Ja olen mie löytänyt ainakin yhden maanmiehen, tai oikeastaan naisen, joka on aloittamassa kanssani samassa yliopistossa. Aine tosin on täysin eri, mutta ainakin ollaan samalla kampuksella. Tarkoituksena ei tietenkään ole pelkästään suomalaisten kanssa pyöriä, mutta kuten jo Ameriikan ihmemaassa huomasin, on ihanaa jos löytyy joku suomalainen ystäväksi. Voi vaikka paistaa karjalanpiirakoita tai pyöräyttää pari pellillistä korvapuusteja yhdessä samalla kun päivitellään uuden asuinmaan omituisia tapoja :P

Mutta nyt mie suuntaan ulos nauttimaan auringosta ja uimisesta. Kyllä mie tykkään olla Suomessa kesäsin. Etenkin kun oman kotipihan halki virtaa joki jossa voi käydä viilentymässä jos helle käy liian kovaksi talveen tottuneelle suomalaiselle.

Hello everybody!

Tämä 21-vuotias Etelä-Karjalan kasvatti suuntaa syyskuussa Edinburghiin, Skotlantiin opiskelemaan meribiologiaa Heriot-Watt yliopistossa. Vielä on paljon tehtävää ennen lähtöä ja pikkuhiljaa alkaa jo jännittää. Vaikka mie olenkin innoissani lähdöstä, välillä sitä miettii että mitähän tästäkin tulee. Pitäisi kai yrittää opetella rentoutumaan ja nauttia kesästä Suomessa (vaikka hyttyset ahdistelevatkin shortseissa ulos uskaltautuvaa).


En toki ole enimäistä kertaa ulkomaille muuttamassa. Takana on vastoinkäymisiä (mutta toki hyviä hetkiäkin) täynnä ollut vuosi Yhdysvalloissa au pairina, sekä mahtavat 8kk Saksassa samoissa hommissa.
Vaikka uuteen maahan muuttaminen onkin miulle melko tuttua, tulee opiskelijaelämä poikkeamaan varmasti monin tavoin kohtalaisen helposta au pair -elämästä ilmaisine asumisineen ja ruokineen.
Nyt minua odottaa alle 10 neliön huone solukämpässä yliopiston asuntolassa. Voi vain toivoa että henkilökemiat toimivat tulevassa asunnossa jossa keittiö/oleskelutila sekä vessa/kylpyhuone jaetaan 4-6 hengen kesken. Mutta ainakin luvassa on unohtumaton vuosi ja todellista opiskelijaelämää. I can't wait!