Näytetään tekstit, joissa on tunniste Skotlanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Skotlanti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. lokakuuta 2011

Riccarton


ankkoja
Eli jos joku ei tiennyt, niin Heriot-Wattin Edinburghin kampus ei oikeastaan ole kovin lähellä kaupungin keskustaa, vaan sellasen reilun puolentunnin bussimatkan päässä Riccartonissa. Alue on aika pitkälti maaseutua ja kampuksen ympärillä on peltoja ja hevosia ja kaikenmaailman puroja ja polkuja. Jopa metsää löytyy.

polku jossain lähistöllä


Tänään kävin L:n kanssa kävelemässä ilman päämäärää ja löydettiin monta eri polkua joista jotkut kulki puron viertä, jotkut metsikössä ja jotkut peltojen välissä. Ankkoihinkin (tai sorsiahan nuo taitaa olla) törmättiin matkan varrella. Ja kampuksella meillä on jäniksiä ja joutsenia... Ja tietty oravia yms. pikkuelukoita.

Muuten ei miuta yhtään haittaa vaikka kampus onkin vähän syrjässä, mutta öisin kun pitäisi tulla takaisin juhlimasta klubilta, ei aina jaksaisi odottaa yöbussia. Etenkään kun täysi taksi on hyvässä lykyssä jopa halvempi, mutta useimmiten saman hintainen kuin yöbussi. Ensi vuonna suunnitelmissa olisi kumminkin kavereiden kanssa hommata kämppä lähempää keskustaa.

torstai 13. lokakuuta 2011

"Life is what happens to you while you're busy making other plans"

Hei taas! Elämä alkaa tosiaan vähän tasaantua täällä. Ensimäinen matikan koe oli tulokset saatiin tänään. Oli ihan hyvä alku tähän matikan kurssiin kun tuloksena oli ~97%. Tosin mie olisin ollu hyvin pettyny itseeni jos tulos olisi jäänyt alle 90% koska jutut tosiaan on aika lyhyen matikan tasoa ja aikanaan kirjotin pitkästä matikasta M:n.
Pitäisi alkaa kirjoittaa psykan esseetä, mutta en vaan saa aikaiseksi kun ei vaan kiinnosta... Mutta kai se on jossain vaiheessa tehtävä jokatapauksessa.


Tää kuvaa miun tänhetkistä tilannetta aika hyvin.
Eli mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut tän ja edellisen postauksen välillä. Paitsi että juttelin siskon kanssa ekaa kertaa sitten elokuun. Liian vähän tulee taas pidettyä yhteyttä perheeseen ja kavereihin, sekä poikaystäväänkin. Miulla ei vaan tunnu ikinä olevan aikaa. Tai olisihan sitä, mutta aina mielummin viettää aikaa oleskelutilassa tai jossain kavereiden kanssa kuin istuu tuijottamassa tietokoneen näyttöä.

R ja L Edinburghissa. Ja todiste siitä että ei täällä ihan aina sada vettä.

Ja ihan vinkkinä, jos asut opiskelija-asuntolassa, pidä huolta että huoneesi ovi ei jää vahingossa auki. Muuten voi käydä näin:

Erään huono-onnisen huone eilen illalla.
Miun huoneelle ei kukaan ole onneksi tehnyt mitään ja asun suhteellisen hiljaisessa käytävässä joten meidän vessoille/suihkuille ei oo tehty mitään (ainakaan vielä).

D ja kumppanit pitivät konsertin eilen keskiyöllä. En osaa kääntää videota joten kärsikää kyljellään olevasta kuvasta.

Eli yhteenvetona, nautin edelleen elämästäni kovasti. Tää reilu kuukausi on ollut yksi parhaista ikinä! Toivottavasti jatkuukin tällaisena. 

tiistai 4. lokakuuta 2011

Make this go on forever

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja rutiineja alkaa muodostua. Kerran viikkoon leffailta tyttöjen kesken, 2 x viikossa jitsua, 2 x viikossa taekwondoa ja tietysti se välitön paha eli opiskelu. Tosin miun ei tarvitse vaivautua luennoille tai pienryhmätunneille kuin yhdeksitoista tunniksi viikossa. Lisäksi olisi itsenäistä opiskelua, mutta tähän mennessä en ole jaksanut vaivautua muun kuin bilsan kurssin kanssa. Matikka on sellaista lukion lyhyen matikan tasoa, psyka aika peruskauraa kanssa (en kyllä tiedä miksi miun täytyy käydä psykan tunneilla kun opiskelen bilsaa...), info & communication skills on hyvin turha ja bilsakin alkaa pikkuhiljaa sujua kun opin kaikki termit enkuksi. Perjantaina olisi jopa ensimäinen kokeenpoikanen. En ole kovinkaan huolissani koko asiasta koska se on matikan koe eikä tunneilla tähän mennessä ole tullut mitään uutta tai vaikeaa eteen. Pitää vain käydä ostamassa paristot laskimeen kun tähän mennessä olen tullut toimeen ihan vain puhelimen laskimella.

Tämän ja edellisen postauksen välillä ei ole tapahnut kovin paljoa. Tai sain mie äitiltä paketin täynnä kaikkea tarpeellista.

kiitos äiti! kuvasta puuttuu seinäkello ja ehkä jotain muuta pientä. 

Ne jotka tunsivat miut silloin kun vielä harrastin jitsua Suomessa, tietävät kuinka helposti mie saan mustelmia... No asia ei ole muuttunut. Päin vastoin tuntuu että mustelmia tulee vaan helpommin kuin ennen. Nytkin on käsivarret täynnä suhteellisen kookkaita laikkuja eri sinisen sävyissä. Tosin suurin osa alkaa olla paranemaan päin kun sunnuntain treenit oli vähän hitaanpuoleiset kun ohjaajat seka suurin osa oppilaista kärsivät lievästä pahoinvoinnista. Meillä oli nimittäin edellisennä iltana Drink to Dan (=1 juoma jokaista vyöarvoa kohden) johon kokoontui porukkaa kaikista neljästä Edinburghin alueen jitsu-klubista. Oli ihan mahtavaa. Tosin hommasin itselleni pienen flunssan kävellessäni bussipysäkille Edinburgh unin baarista vesisateessa (kyllä, Skotlannissa sataa paljon). Mutta sitä kävelyreissua kai saan kiittää siitä että "aamulla" olo oli hyvä ja kohtalaisen energinen. Samaa ei siis tosiaan voinut sanoa kaikista. Ja treenit alkoi kuitenkin vasta viideltä illalla.
Uusia tuttavuuksia tuli hommattua ja hyviä muistoja jäi matkaan. Meidän klubilla on tosi hyvä ryhmähenki ja vietetään usein iltaa yhdessä treenien jälkeen. Jos joku on kiinnostunut aloittamaan jonkun itsepuolustus/kamppailulajin, suosittelen jitsua kyllä lämpimästi.

tästä jitsu foundationin kotisivuille (englanniksi)

Nyt on siis tasan kuukausi yliopistoelämää takana ja edelleen nautin koko hommasta kovasti. Yksi parhaista kuukausista elämässäni. Tosin olen huomannut, että jotkut asiat eivät mene ihan niinkuin olisi toivonut, mutta ehkä se oli ihan odotettavissa. Onneksi miulla on täällä eräs aivan ihana ihminen, L, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä siis tarvitse kaikkea vaan yksikseen hautoa. Hän ymmärtää miuta ja miun ajatuksia ja sama toisinpäin vaikka ei aina kaikesta ollakaan samaa mieltä.


mie ja L

torstai 29. syyskuuta 2011

Haggis, neeps and Irn Bru

Haggis and neeps. And Irn Bru.

Kyllä, söin haggista (niille jotka eivät tiedä mitä kyseinen herkku on, tässä selitys) ja turnipsipyrettä vai mitä ikuna tuo olikaan. Oranssi juoma on skottilaista virvoitusjuomaa nimeltä Irn Bru. Ihan juotavaa, mutta ei mitenkään uskomattoman hyvää.
Mutta takaisin haggikseen. Epämääräisistä aineksista huolimatta tykkään kyllä. Tuo oli joku maistiaisannos yliopistolla, mutta maistoin samaa ruokaa myös ihan kunnon ravintolassa ja se oli kyllä todella hyvää viskikastikkeen kanssa. Nam! Ennen tänne tuloa mie olin ihan varma, etten koskisi tuohon ruokaan edes pitkällä tikulla, mutta olihan se maistettava ja hyväähän se oli. Koostumus on vähän jännä tosin.

Kuva otettu vanhan kännykkäni kameralla, koska unohdin ottaa kunnon kameran mukaan.

perjantai 23. syyskuuta 2011

synttärit, muita juhlia ja hyvin vähän opiskelua

Hei taas! Pitäisi päivittää vähän useammin, muuten tulee sen sortin kilometripostauksia ettei niitä jaksa kukaan muu kuin perhe lukea loppuun asti, mutta ei mahda taas minkä. Oon olevinani niin kiireinen etten muka ehdi tänne kirjoittamaan. Tunteja miulla kumminkaan ei ole kuin huikeat 11 viikossa niin yliopistoa ei voi syyttää kiireestä. Enemmänkin se on se yliopistoelämä joka vie kaiken ajan. On ties minkälaista elokuvailtaa ja illanviettoa. Juhliattua on tullut enemmän kuin luultavasti olisi hyväksi, mutta eiköhän tämä tästä rauhoitu kun vuosi etenee. Tai viimeistään sitten kun brittiopiskelijoiden laina alkaa käydä vähiin.

saksalainen L, mie ja irkku R (kuva otettu keittiön ikkunan heijastuksesta joten...)
Mutta nyt niihin kuulumisiin. Boondock Saints 1&2 -leffailta oli ja meni. Oli kyllä ihan loistava ilta. Miulla ja seinänaapurillani, puolalaisella (asunut briteissä jo vuosia) M:lla on aina hauskaa keskenämme. Eilenkin onnistuttiin käyttämään ruokaostoksiin monta tuntia illalla kun päätettiin että mennään Tescoon (jonne bussipysäkiltä kävelee sen 20min suuntaan) lähi-Asdan sijaan. Muutenkin meillä saattaa venyä illat hyvin pitkiksi kun vaan istutaan ja jutellaan kaikesta. Sama juttu saksalaisen L:n kanssa, juttujen aiheet on vaan vähän eri. Sain muuten L:n houkuteltua kanssani aloittamaan jiu jitsun. Kyllä hän vähän laittoi vastaan, mutta ekojen treenien jälkeen hän päätti jatkaa, ehkä hieman kyseenalaisista syistä mutta kumminkin. Oli aivan mahtavaa päästä treenaamaan pitkästä aikaa. Ja mukava huomata etten ihan kaikkea ole vielä unohtanut. Tyylisuunta tosin eri kuin mitä suomessa harrastin joskus ikuisuus sitten, mutta perusasiat nyt on samat kumminkin. Lisäksi meinasin aloittaa taekwondon (sinne en saanut L:aa enää raahattua mukaani) ja ensimäiset treenit olisi sunnuntaiaamulla. Ehkä nuo aamutreenit myös vähän rajoittaa miun viikonloppujuhlimista. Tosin jiu jitsu -treenien jälkeen ollaan ainakin tähän mennessä pikaisen suihkun jälkeen joka kerta suunnattu unionin pubiin muutamalle oluelle.

© Aleixo Manchon Photography photocabaleixo
Synttärisankari on tuo miuta päätä pidempi kaveri miun kainalossa.
  
Keskiviikkona oli F:n 18-vuotispäivät, joten tietysti sitä täytyi juhlia. Eli keskiviikkoiltana kaikki kokoontuivat loungeen "P" partyyn, eli kaikki pukeutuivat joksikin joka alkaa p:llä. Mie olin paparazzi/press, L oli puppet (nukke), R oli possu ja itse päivänsankari oli pimp (parittaja). Lisäksi löytyi merirosvo, toinen parittaja, pappi, paavi ja ties mitä. Hauskaa oli ja myöhemmin vahdettiin vaatteet normaaleiksi ja suunnattiin Edinburghin yöelämään. Yhden pubin kautta Shanghai nimiseen yökerhoon. Mie otin kerrankin kamerani mukaan, joten kuvamateriaalia tuosta illasta on ehkä liikaakin. Ja seuraavan aamun luento ei ollut herkkua, mutta olen ylpeä itsestäni: mie oikeesti heräsin matikan tunnille aamulla ja sain jotain aikaseksikin. Samaa ei voi sanoa kaikista osaa ottaneista.

Nyt on toinen viikko opintoja takana, mutta en oikein ole vieläkään tajunnut että oikeasti olen yliopistossa ja opiskella pitäisi. Luennot ovat tähän mennessä olleet lähinnä vain pakollinen paha jossain vaiheessa päivää... Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ihan tosissaan. Mutta nyt täytyy rientää jiu jitsu treeneihin. Loppuun vielä tällainen kiva pieni bonus.


tiistai 13. syyskuuta 2011

Hey Darlin' Do You Gamble?

Fresher viikko on nyt takana, ja vaikka olinkin kipeä enkä osallistunut kovinkaan moneen iltarientoon, oli viikko silti ihan onnistunut. Vähän harmittaa silti kun en päässyt lähtemään joihinkin juhliin muiden kanssa, mutta eiköhän tässä vuoden aikana tule tilaisuuksia vähän juhliakin (aina silloin kun brittioppilaat saavat lainan tililleen).
todistusaineistoa että kävin Edinburghissa

Meidän hallin ryhmähenki on oikeastaan aika hyvä. Istutaan iltaa loungessa ja järjetettiinpä me jo leffailtakin siellä yhdessä sen sijaan että oltais menty student unionin järjestämään leffailtaan.
Ja kerättiin pisteitä battle of halls kilpaan tekemällä varmasti parempi ihmispyramidi kuin yksikään muu hall. Tästä on kuvamateriaalia, mutta en oikein tiedä kenen hallussa. Ehkä saan sen jossain vaiheessa käsiini ja laitan tänne. Joka tapauksessa, meidän pyramidi oli näyttävä ja kokoamisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun oli aika purkaa se komeus, homma meni vähän pieleen. Tuloksena oli tallottuja sormia, yksi musta silmä ja romahtanut pyramidi (jonka huipulla mie olin).
Mutta Freshers Week on nyt takana ja koulu alkanut. Eilen oli ensimäiset luennot ja täytyy myöntää että voi ensimäiset pari viikkoa mennä nukkuessa, sen verran helppoa oli matikan ja psykan asiat. Täytyy keskustella opettajan kanssa jos miut vois siirtää haastavampaan ryhmään matikassa. Tänään olis vuorossa eka bilsan tunti, eikä miulla ole oikein aavistustakaan missä se rakennus on mihin miun pitäis mennä. No sen näkee sitten iltapäivällä. On miulla kartta kampusalueesta joten kai mie sinne paikanpäälle löydän ilman suurempia ongelmia. Ehkä.


meillä on lampi ja joutsenia kampuksella

Oli mukava huomata että olin ihan turhan huolissani siitä, että entä jos ei löydykään kavereita. Eihän tässä vielä ole mitään raudanlujia ystävyyssuhteita ehtinyt muodostamaan, mutta kyllä sitä aina seuraa löytyy jos haluaa käydä Edinburghin keskustassa tai katsoa leffaa. Seinänaapurilta sain täydennystä musiikkikokoelmiini ja tarkoituksena olisi viettää leffailta jossain vaiheessa ja katsoa Boondock Saints ja ehkä vielä sen jatko-osakin. Itseasiassa istuttiin meidän keittiössä yksi ilta naapurin kanssa ja juteltiin melkein aamukuuteen. Eikä haittaa yhtään vaikka meillä on muutamia vuosia ikäeroa.

Eilen illalla oli Disney-leffailta saksalaisen L:n ja skotti N:n kanssa. Katsottiin Aladdin ja puhuttiin tyttöjen juttuja. Oli muuten ihan mahtava puhua vaan kaikesta turhapäiväisestä tyttöjen kesken. Miulla on USA ja Saksa aikoina ollut enimmäkseen poikia kavereina niin tuollaiset tyttöjen illat on ollu vähän vähissä. Ja tuon L:n kanssa ollaan kokkailtu oikeastaan joka päivä jotain yhdessä, jaetaan oikeastaan melkein kaikki ruokamme (vähän hankalaa oikeastaan kun hän on pohjakerroksessa ja mie ylimmässä). Mutta tästä ruuan jaosta seurauksena on ollut, että olen syönyt yllättävän terveellisesti. Eilenkin syötiin ihan vaan salaattia tonnikalalla ja kananmunalla.

Tällasta ruokaa on tullu syötyä viimeaikoina. Ehkä uni onkin oikea paikka muuttaa elintapoja.
Vielä pitäs liittyä koulun salille (ja sitten alkaa käydä siellä).

Eli ainakin vielä tuntuu sitä että oli ihan hyvä ottaa riski ja lähteä opiskelemaan maahan jossa en ole koskaan ennen käynytkään ja asua yliopistoasuntolassa. Saas nähdä sitten kun kuherruskuukausivaihe on ohi että miltä tuntuu.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Freshers pt.1

Hei ja terveisiä Edinburghista. Tai täältä kampukselta. Mie en ole vielä ehtiny itse kaupunkiin tutustumaan. On riittänyt ihan tarpeeksi tekemistä Freshers viikolla. Joka päivä on ties minkä laista tekemistä. On vesipolttopalloa, tanssituntia ja vaikka mitä. Tietenkään unohtamatta jokailtaisia teemabileitä. Itse olen ollut vaan yhdessä, Neon partyissa, mutta sitäkin enemmän olen istunut iltaa/yötä meidän oleskelutilassa ja jutellut ihmisille siellä.

osa Leonard Horner Hall D:n asukeista

Mein asuintalon ikähaarukka on kai 17-28 eli olit turhaan huolissani siitä että oisin ainut yli 20-vuotias. Olen mie yksi vanhimmista mutta ei se oo ainakaan vielä haitannu. Eikä sekään oo kovin pahasti haitannut että olen yksi ainoista ulkomaalaisista koko D hallissa. Kunhan asiasta ei tee liian isoa numeroa kukaan ei oikeastaan välitä. Joskus jos joku ei muista miun nimeä saattavat kutsua miuta nimellä Finland (=Suomi, mummolle tiedoksi). Kohta pitäisi yhden uuden kaverin koputtaa ovelle ja mennään valtaamaan meidän keittiö (joka on jaettu 5 hengen kesken) ja kokataan jotain hyvää. 
Otan kuvia kampuksesta kunhan sää vähän selkenee ja on enemmän aikaa. Huonepostausta saatte odottaa sen aikaa että saan tästä edes vähän itseni näköisen.

Kuulemisiin!