Make this go on forever

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja rutiineja alkaa muodostua. Kerran viikkoon leffailta tyttöjen kesken, 2 x viikossa jitsua, 2 x viikossa taekwondoa ja tietysti se välitön paha eli opiskelu. Tosin miun ei tarvitse vaivautua luennoille tai pienryhmätunneille kuin yhdeksitoista tunniksi viikossa. Lisäksi olisi itsenäistä opiskelua, mutta tähän mennessä en ole jaksanut vaivautua muun kuin bilsan kurssin kanssa. Matikka on sellaista lukion lyhyen matikan tasoa, psyka aika peruskauraa kanssa (en kyllä tiedä miksi miun täytyy käydä psykan tunneilla kun opiskelen bilsaa...), info & communication skills on hyvin turha ja bilsakin alkaa pikkuhiljaa sujua kun opin kaikki termit enkuksi. Perjantaina olisi jopa ensimäinen kokeenpoikanen. En ole kovinkaan huolissani koko asiasta koska se on matikan koe eikä tunneilla tähän mennessä ole tullut mitään uutta tai vaikeaa eteen. Pitää vain käydä ostamassa paristot laskimeen kun tähän mennessä olen tullut toimeen ihan vain puhelimen laskimella.

Tämän ja edellisen postauksen välillä ei ole tapahnut kovin paljoa. Tai sain mie äitiltä paketin täynnä kaikkea tarpeellista.

 

kiitos äiti! kuvasta puuttuu seinäkello ja ehkä jotain muuta pientä. 

Ne jotka tunsivat miut silloin kun vielä harrastin jitsua Suomessa, tietävät kuinka helposti mie saan mustelmia... No asia ei ole muuttunut. Päin vastoin tuntuu että mustelmia tulee vaan helpommin kuin ennen. Nytkin on käsivarret täynnä suhteellisen kookkaita laikkuja eri sinisen sävyissä. Tosin suurin osa alkaa olla paranemaan päin kun sunnuntain treenit oli vähän hitaanpuoleiset kun ohjaajat seka suurin osa oppilaista kärsivät lievästä pahoinvoinnista. Meillä oli nimittäin edellisennä iltana Drink to Dan (=1 juoma jokaista vyöarvoa kohden) johon kokoontui porukkaa kaikista neljästä Edinburghin alueen jitsu-klubista. Oli ihan mahtavaa. Tosin hommasin itselleni pienen flunssan kävellessäni bussipysäkille Edinburgh unin baarista vesisateessa (kyllä, Skotlannissa sataa paljon). Mutta sitä kävelyreissua kai saan kiittää siitä että "aamulla" olo oli hyvä ja kohtalaisen energinen. Samaa ei siis tosiaan voinut sanoa kaikista. Ja treenit alkoi kuitenkin vasta viideltä illalla.
Uusia tuttavuuksia tuli hommattua ja hyviä muistoja jäi matkaan. Meidän klubilla on tosi hyvä ryhmähenki ja vietetään usein iltaa yhdessä treenien jälkeen. Jos joku on kiinnostunut aloittamaan jonkun itsepuolustus/kamppailulajin, suosittelen jitsua kyllä lämpimästi.

tästä jitsu foundationin kotisivuille (englanniksi)

Nyt on siis tasan kuukausi yliopistoelämää takana ja edelleen nautin koko hommasta kovasti. Yksi parhaista kuukausista elämässäni. Tosin olen huomannut, että jotkut asiat eivät mene ihan niinkuin olisi toivonut, mutta ehkä se oli ihan odotettavissa. Onneksi miulla on täällä eräs aivan ihana ihminen, L, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä siis tarvitse kaikkea vaan yksikseen hautoa. Hän ymmärtää miuta ja miun ajatuksia ja sama toisinpäin vaikka ei aina kaikesta ollakaan samaa mieltä.

mie ja L