uusi vuosi, samat vanhat kujeet

Pahoitteluni pitkästä päivityskatkosta. Ei oikein ole ollut mitään sanottavaa. Elämä on täällä oikeestaan sitä samaa mitä ennen lomaakin. Jostain syystä biologian opiskelijoilla ensimäinen vuosi ainakin meidän yliopistossa on todella helppo, ainakin kun vertaa insinööriopiskelijoihin tai niihin joiden pääaineena on fysiikka tai kääntäminen... Miulla on kokonaiset 15 tuntia viikossa + 3 opintoretkeä tän lukuvuoden aikana. Eikä sitten oikein muuta. Melkein kaikki koetulokset viime lukukaudeltakin on jo tiedossa enkä voisi olla tyytyväisempi. Tosin psykan arvosanaa en vielä tiedä, ja psyka on ainut aine jonka kokeessa tunsin epäonnistuneeni melko täydellisesti. Onneksi esseestä sain ihan hyvän arvosanan niin jos se vähän kompensoisi sitä koetta.

Mutta mitäs muuta... Kävin äänestämässä Apex City Hotellilla 14.1. ja sinne suuntaan taas lauantaina äänestämään toisella kierroksella. Toisin kuin Saksassa asuessani, ei äänestyspaikka ole monen sadan kilometrin päässä vaan reilussa puolessa tunnissa pääsen täältä Edinburghin Grassmarketille äänestämään.

http://kakkonenonykkonen.fi

On kyllä mukava olla takaisin yliopistossa. Vaikka kotona on aina kiva käydä, niin kyllä mie tykkään asua "omillani" asuntolassa. Pian pitäisi aloittaa sen oman (tai no meitä on neljä sitä sitten jakamassa) kämpän metsästys. Toivottavasti ollaan onnekkaita kämpän kanssa ja löydetään edes kohtalainen neljän makuuhuoneen asunto edullisella vuokralla.

Mutta en en ole vielä tainnut kirjoittaa uudesta vuodesta mitään. Oli aivan ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa! Suunnattiin kuopioon A:n kämpille juhlistamaan vuoden vaihtumista kuohuviinin ja muutaman raketin voimin. Foliohatutkin onnistuttiin kaikki väkertämään. Aika perus uusi vuosi oli. Seuraavana "aamuna" suunnattiin takaisin Rautjärvelle hieman väsyneinä. Oli aika hiljainen automatka, ei jaksettu edes traktoripeliä pelata.

tinaakin ehdittiin valaa, en tosin muista mitä miun tina oli esittävinään

Yliopistolle paluun jälkeen opiskelijaelämä lähti taas rullaamaan, samoin kuin jitsu treenit (tällä hetkellä miun koko vasen pohje on sininen kaatumisharjotusten tuloksena). Yhden 18-vuotis synttäritkin on jo ehditty juhlia. Viimeinkin G on täysi-ikäinen ja pääsee meidän muiden mukana ulos. Oli aina vähän sääli kun hää joutu jäämään asuntolaan kun kaikki muut suuntas Edinburgiin juhlimaan.

mie ja G (ja jonkun kieli)

I'm coming home

Pahoittelen järkyttävän pitkää päivityskatkoa. Tenttikausi on alkanut ja vaikka en mitenkään kamalasti ole jaksanut kerrata, on aika kulunut kuin siivillä. Lähinnä kai siksi että on tullut vietettyä aika paljon aikaa jitsu porukoiden kanssa. On ollut jos jonkinlaista illanistujaista ja varainkeräystapahtumaa. Viime lauantaina oli harjoitusvyökoe ja tänä lauantaina olisi varsinainen vyökoe että viikonloput on kulunut myös jitsun parissa aika tarkkaan. Tänä aikana olen onnistunut telomaan itseni aika lahjakkaasti. Nationalseissa revenneen nivelsiteen kutakuinkin parannuttua onnistuin viime perjantaina saamaan pikkuvarpaani sijoiltaan (se tosin muljahti itsekseen takaisinkin), kipeyttämään hyvän polveni ja keräämään sellaisen määrän mustelmia että jos yllä ei ole pitkähihaista paitaa kerään kysyviä katseita. Näytän aika pitkälti väkivallan uhrilta. Ainakin gi-burn leuasta on viimein kadonnut...

jitsu warm up gone a bit wrong

Varasin muuten viimein lennot Suomeen! KLM:n lento Helsinkiin laskeutuu 18.12.2011 ja paluulento lähtee 4.1.2012 eli melkein kolme viikkoa saan nauttia kotioloista, mikä on aika luksusta kun vertaa viime vuoteen jolloin vietin Suomessa joulun aikaan viikon. Ihana nähdä kavereita ja perhettä! Ja saunoa. Ja syödä hyvää kotiruokaa. Ja nauttia kodin rauhasta.
Tulee kyllä täkäläisä kavereita ikävä. Ei eilen nähty L:n kanssa kuin pikaisesti ja tänään oli jo ikävä. Me ei olla tapaamisemme jälkeen oltu päivääkään erossa! Lisäksi miulla on täällä pari muutakin todella hyvää ystävää joita tulen ikävöimään. F:n (hänen synttäreiltä taitaa olla blogissakin kuva) kanssa meillä on ehkä omituisin ystävyyssuhde joka miulla on ikinä ollut, mutta en kyllä vaihtaisi häntä mihinkään enkä ole ollenkaan onnellinen etten näe häntä melkein kuukauteen. Sitten tietysti jitsu porukka jonka kanssa ollaan tultu läheisiksi. Edinburghin seurat muodostaa kuin pienen perheen, etenkin osa Heriot-Watt ja Napier klubien porukoista on muodostunut tiiviiksi ryhmäksi ja meidän keskustelut voi ulkopuolisten mielestä kuulostaa melko mielipuolisilta, etenkin kun meidän ohjaajat pääsevät vauhtiin muutaman tuopillisen jälkeen. Aluksi juttuja siloiteltiin miun ja L:n takia (ainoat tytöt kun tuossa ryhmässä ollaan), mutta nyt kaikki tuntuvat huomanneen että me nauretaan ihan samoille jutuille kuin hekin.

Saatan päivitellä tätä vyökokeen jälkeen jos muistan/jaksan, mutta jos en, niin sitten koti-Suomesta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Halloween

Pahoittelen pitkää taukoa kirjoittamisessa. Miulla on ollut tarpeeksi tekemistä koulun ja henkilökohtaisten huolien kanssa. Kouluhuolet tosin eivät ole kovin kummoisia. Pitäisi saada essee kirjoitettua ja ryhmätyö tehtyä sellaisen ryhmän kanssa jota ei vähempää voisi kiinnostaa (mie itse mukaanlukien).
Jälkimäisenä mainittu syy on kai se pääsyy miksi en ole oikein saanut mitään aikaiseksi viimeiseen viikkoon. Erosin nimittäin pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja vaikka olenkin vakuuttunut että tämä oli paras ratkaisu, on olo silti ollut vähän tyhjä. Nyt alkaa aurinkopaistaa risukasaan ja olen saanut taas otteen arjesta. Kiitos tuesta ja lohdutuksesta ihanille ystävilleni täällä. Ilman L:n seuraa tuskin olisin vielä näin hyväntuulinen. En enää osaisi kuvitella elämää tällä saarella ilman häntä.

Mutta iloisempiin asioihin. Maanantaina oli Halloween ja juhliakin oli sitten ihan riittävästi. Sunnuntaina suunnattiin asuntolakavereiden kanssa klubille, kaikki tietenkin teeman mukaisesti pukeutuneina. Tosin miun asu ei ehkä ollut se kaikkein pelottavin, hipiksi kun olin pukeutunut.

hippi, smurffi, nörtti, smurffi ja merirosvo

Maanantaina me järjestettiin sitten bileet meidän asuntolan oleskelutilassa. Meillä oli strobe- ja uv-valoja, koko paikka koristeltuna teeman mukaan ja dj:kin. Porukkaa saapui paikalle muistakin asuntoloista ja hauskaa oli. Ja koska joku taisi muistaa ilmoittaa secirity ihmisillekin että meillä on juhlat tulossa, ei musiikkia tarvinnut vaimentaa normaaliin aikaan.
Tällä kertaa miun asu oli kai ehkä enemmän halloweenin teeman mukainen, mutta lähinnä koska miulla ei ollut toista asua ja zombie oli helppo toteuttaa meikillä ja tekoverellä.

osa miun käytävän väestä, S, R ja G +mie keskellä (jaan keittiön S:n ja R:n kanssa)

Tiistai menikin sitten toipuessa ja keskiikkona oli kaverin 18-vuotis synttärit ja suunnattiin homobaariin. Hauskaa oli mutta seuraavana päivänä taas tunsi valvoneensa koko yön. Torstaina oli toisen kaverin synttärit, mutta koska seuraavana aamuna oli matikan koe, päätin jäädä kiltisti huoneeseeni nukkumaan kun muut juhlivat.

Eli ainakin ollut tarpeeksi tekemistä harhauttamaan miun ajatuksia. Olen todella onnekas siinä mielessä, että ihmiset miun asuntolassa ovat mahtavia eikä keittön siisteydestäkään ole tullut sanomista. Usein tulee luettua ISOryn foorumilta miten asuntola-asuminen on ihan kamalaa eivätkä nämä ihmiset malta odottaa pois muuttamista. Mutta jos joku kysyisi miulta kannattaako muutta asuntolaan, sanoisin kyllä. Toki sitä joskus yöllä herää siihen, kun porukka tulee ryminällä takaisin klubilta. Ja toki täällä saa varautua törmäämään ties minkälaisiin piloihin ja muuhun vastaavaan, mutta mie nautin tästä yhteisöllisyydestä. Meidän asuntolassa tosin on vaan vajaa 50 ihmistä, eli tää on aika pieni joten ehkä sekin vaikuttaa.
Ja täällä mie olen tavannut upeita ihmisiä ja olen onnekas kun olen saanut tavata heidät. Ensi vuonna muutan kyllä yksityiselle, mutta ensimäiselle vuodelle asuntola on miun mielestä hyvä valinta. Tai ainakin se oli oikea valinta miulle. Varmasti joku muu on erimieltä.

miun huone

Taisin jossain vaiheessa luvata kirjottaa miun huoneesta. Eli tässä olisi pikaisesti kokoon kyhätty kuva joka kattaa melkein joka nurkan miun pikku kämpästä. Ainut mikä ei näy on, että ovessa miulla on juliste New Yorkista ja pari valokuvaa. Ja että miun sängynpäädyssä on nykyisin julisteita (Marilyn, James Dean jne. Kuva uudistuneesta sängynpäädystä on ylärivissä toinen vasemmalta).

Miun huone. Kuvaa klikkaamalla näkee isomman version.

 

 Ensimäistä kertaa huoneeseen astuessani olin lähinnä kauhistunut: tylsä huone, valkoiset seinät, rumat lakanat ja raamattu hyllyssä. Mutta nyt pari kuukautta täällä asuttuani huone on alkanut muuttua näköisekseni. Kyllä se muutaman ostosreissun vaati mutta nyt tunnen oloni kotoisaksi omassa huoneessani. Eihän tää mikään valtava ole, mutta yllättävän hyvin 9m2 on riittänyt. Ihan mukavasti mahtui yhdeksän henkeä katsomaan elokuvaa täällä viime viikolla. Vielä olisi ollut tilaa parille ilman että olisi tarvinnut istua kuin sillit suolassa.

Eli mie siis asun opiskelija-asuntolassa ja jaan oleskelutilan n. 40 muun opiskelijan kanssa. Meitä on 5 jakamassa keittiön ja meillä on kymmenen hengen käytävässä 2 vessaa ja 2 suihkua. Ei ainakaan vielä ole kertaakaan tarvinnut suihkuun jonottaa ja vessat on aina suhteellisen puhtaat koska siivoojat käy ne läpi joka arkipäivä. 
Miun huone on self catered non ensuite = miulla on käytössä keittiö, mutta ei omaa vessaa/suihkua, ja ainakin vielä olen ihan tyytyväinen tähän majoitusratkaisuun. Olisihan oma kylppäri ihan kiva, mutta ei extra £20/viikossa arvoinen kumminkaan.

Lion King 3D

Mekö aikuisia? R, N ja L.

Oltiin paperisotaa tyttöjenillan päätteeksi. Paperisilppu oli erään kaverin anger managementin tuotosta (ja samalla pääsin eroon turhista lippulappusista joita miun hyllyyn oli kertyny) ja loppuillasta päädyttiin heittelemään silppu toistemme päälle. Löysin paperinpalasia ympäri miun huonetta vielä pari päivää tapahtuman jälkeenkin. Niitä oli päätynyt pöydän ja tyynyn alle, miun pyykkikoriin ja vähän kaikkialle muuallekin...

3D

Eilen käytiin katsomassa Leijonakuningas 3D. Ei se ehkä alkuperäistä voita mutta oli kyllä upeaa. Leijonakuningas oli aikoinaa,  silloin joskus vuonna -95, eka leffa minkä näin elokuvateatterissa. Isä vei miut Biovuokseen elokuviin ja muistan itkeneeni kun Mufasa kuoli (ainut toinen elokuva minkä muistan käyneeni katsomassa isän kanssa elokuvissa on Star Wars 2 Marlon & Marilynissa). Kyllä elokuva tälläkin kertaa tipan toi linssiin, mutta lähinnä nostalgiasyistä. Kun Sircle of Lifen alkusävelet alkoi kaikua elokuvateatterissa tuntui kuin olisin ollu lapsi taas.

Leonard Horned Hall D elokuvissa

 

 

Tällä kuvalla ansaittiin asuntolapisteitä battle of the halls -kisaan, jossa me ollaan tällä hetkellä toisena. Viime vuonna meidän asuntola voitti, joten koetetaan pitää paikan mainetta yllä.

Make this go on forever

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja rutiineja alkaa muodostua. Kerran viikkoon leffailta tyttöjen kesken, 2 x viikossa jitsua, 2 x viikossa taekwondoa ja tietysti se välitön paha eli opiskelu. Tosin miun ei tarvitse vaivautua luennoille tai pienryhmätunneille kuin yhdeksitoista tunniksi viikossa. Lisäksi olisi itsenäistä opiskelua, mutta tähän mennessä en ole jaksanut vaivautua muun kuin bilsan kurssin kanssa. Matikka on sellaista lukion lyhyen matikan tasoa, psyka aika peruskauraa kanssa (en kyllä tiedä miksi miun täytyy käydä psykan tunneilla kun opiskelen bilsaa...), info & communication skills on hyvin turha ja bilsakin alkaa pikkuhiljaa sujua kun opin kaikki termit enkuksi. Perjantaina olisi jopa ensimäinen kokeenpoikanen. En ole kovinkaan huolissani koko asiasta koska se on matikan koe eikä tunneilla tähän mennessä ole tullut mitään uutta tai vaikeaa eteen. Pitää vain käydä ostamassa paristot laskimeen kun tähän mennessä olen tullut toimeen ihan vain puhelimen laskimella.

Tämän ja edellisen postauksen välillä ei ole tapahnut kovin paljoa. Tai sain mie äitiltä paketin täynnä kaikkea tarpeellista.

 

kiitos äiti! kuvasta puuttuu seinäkello ja ehkä jotain muuta pientä. 

Ne jotka tunsivat miut silloin kun vielä harrastin jitsua Suomessa, tietävät kuinka helposti mie saan mustelmia... No asia ei ole muuttunut. Päin vastoin tuntuu että mustelmia tulee vaan helpommin kuin ennen. Nytkin on käsivarret täynnä suhteellisen kookkaita laikkuja eri sinisen sävyissä. Tosin suurin osa alkaa olla paranemaan päin kun sunnuntain treenit oli vähän hitaanpuoleiset kun ohjaajat seka suurin osa oppilaista kärsivät lievästä pahoinvoinnista. Meillä oli nimittäin edellisennä iltana Drink to Dan (=1 juoma jokaista vyöarvoa kohden) johon kokoontui porukkaa kaikista neljästä Edinburghin alueen jitsu-klubista. Oli ihan mahtavaa. Tosin hommasin itselleni pienen flunssan kävellessäni bussipysäkille Edinburgh unin baarista vesisateessa (kyllä, Skotlannissa sataa paljon). Mutta sitä kävelyreissua kai saan kiittää siitä että "aamulla" olo oli hyvä ja kohtalaisen energinen. Samaa ei siis tosiaan voinut sanoa kaikista. Ja treenit alkoi kuitenkin vasta viideltä illalla.
Uusia tuttavuuksia tuli hommattua ja hyviä muistoja jäi matkaan. Meidän klubilla on tosi hyvä ryhmähenki ja vietetään usein iltaa yhdessä treenien jälkeen. Jos joku on kiinnostunut aloittamaan jonkun itsepuolustus/kamppailulajin, suosittelen jitsua kyllä lämpimästi.

tästä jitsu foundationin kotisivuille (englanniksi)

Nyt on siis tasan kuukausi yliopistoelämää takana ja edelleen nautin koko hommasta kovasti. Yksi parhaista kuukausista elämässäni. Tosin olen huomannut, että jotkut asiat eivät mene ihan niinkuin olisi toivonut, mutta ehkä se oli ihan odotettavissa. Onneksi miulla on täällä eräs aivan ihana ihminen, L, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä siis tarvitse kaikkea vaan yksikseen hautoa. Hän ymmärtää miuta ja miun ajatuksia ja sama toisinpäin vaikka ei aina kaikesta ollakaan samaa mieltä.

mie ja L

synttärit, muita juhlia ja hyvin vähän opiskelua

Hei taas! Pitäisi päivittää vähän useammin, muuten tulee sen sortin kilometripostauksia ettei niitä jaksa kukaan muu kuin perhe lukea loppuun asti, mutta ei mahda taas minkä. Oon olevinani niin kiireinen etten muka ehdi tänne kirjoittamaan. Tunteja miulla kumminkaan ei ole kuin huikeat 11 viikossa niin yliopistoa ei voi syyttää kiireestä. Enemmänkin se on se yliopistoelämä joka vie kaiken ajan. On ties minkälaista elokuvailtaa ja illanviettoa. Juhliattua on tullut enemmän kuin luultavasti olisi hyväksi, mutta eiköhän tämä tästä rauhoitu kun vuosi etenee. Tai viimeistään sitten kun brittiopiskelijoiden laina alkaa käydä vähiin.

 

saksalainen L, mie ja irkku R (kuva otettu keittiön ikkunan heijastuksesta joten...)

Mutta nyt niihin kuulumisiin. Boondock Saints 1&2 -leffailta oli ja meni. Oli kyllä ihan loistava ilta. Miulla ja seinänaapurillani, puolalaisella (asunut briteissä jo vuosia) M:lla on aina hauskaa keskenämme. Eilenkin onnistuttiin käyttämään ruokaostoksiin monta tuntia illalla kun päätettiin että mennään Tescoon (jonne bussipysäkiltä kävelee sen 20min suuntaan) lähi-Asdan sijaan. Muutenkin meillä saattaa venyä illat hyvin pitkiksi kun vaan istutaan ja jutellaan kaikesta. Sama juttu saksalaisen L:n kanssa, juttujen aiheet on vaan vähän eri. Sain muuten L:n houkuteltua kanssani aloittamaan jiu jitsun. Kyllä hän vähän laittoi vastaan, mutta ekojen treenien jälkeen hän päätti jatkaa, ehkä hieman kyseenalaisista syistä mutta kumminkin. Oli aivan mahtavaa päästä treenaamaan pitkästä aikaa. Ja mukava huomata etten ihan kaikkea ole vielä unohtanut. Tyylisuunta tosin eri kuin mitä suomessa harrastin joskus ikuisuus sitten, mutta perusasiat nyt on samat kumminkin. Lisäksi meinasin aloittaa taekwondon (sinne en saanut L:aa enää raahattua mukaani) ja ensimäiset treenit olisi sunnuntaiaamulla. Ehkä nuo aamutreenit myös vähän rajoittaa miun viikonloppujuhlimista. Tosin jiu jitsu -treenien jälkeen ollaan ainakin tähän mennessä pikaisen suihkun jälkeen joka kerta suunnattu unionin pubiin muutamalle oluelle.

© Aleixo Manchon Photography photocabaleixo
Synttärisankari on tuo miuta päätä pidempi kaveri miun kainalossa.

  

Keskiviikkona oli F:n 18-vuotispäivät, joten tietysti sitä täytyi juhlia. Eli keskiviikkoiltana kaikki kokoontuivat loungeen "P" partyyn, eli kaikki pukeutuivat joksikin joka alkaa p:llä. Mie olin paparazzi/press, L oli puppet (nukke), R oli possu ja itse päivänsankari oli pimp (parittaja). Lisäksi löytyi merirosvo, toinen parittaja, pappi, paavi ja ties mitä. Hauskaa oli ja myöhemmin vahdettiin vaatteet normaaleiksi ja suunnattiin Edinburghin yöelämään. Yhden pubin kautta Shanghai nimiseen yökerhoon. Mie otin kerrankin kamerani mukaan, joten kuvamateriaalia tuosta illasta on ehkä liikaakin. Ja seuraavan aamun luento ei ollut herkkua, mutta olen ylpeä itsestäni: mie oikeesti heräsin matikan tunnille aamulla ja sain jotain aikaseksikin. Samaa ei voi sanoa kaikista osaa ottaneista.

Nyt on toinen viikko opintoja takana, mutta en oikein ole vieläkään tajunnut että oikeasti olen yliopistossa ja opiskella pitäisi. Luennot ovat tähän mennessä olleet lähinnä vain pakollinen paha jossain vaiheessa päivää... Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ihan tosissaan. Mutta nyt täytyy rientää jiu jitsu treeneihin. Loppuun vielä tällainen kiva pieni bonus.

Hey Darlin' Do You Gamble?

Fresher viikko on nyt takana, ja vaikka olinkin kipeä enkä osallistunut kovinkaan moneen iltarientoon, oli viikko silti ihan onnistunut. Vähän harmittaa silti kun en päässyt lähtemään joihinkin juhliin muiden kanssa, mutta eiköhän tässä vuoden aikana tule tilaisuuksia vähän juhliakin (aina silloin kun brittioppilaat saavat lainan tililleen).

todistusaineistoa että kävin Edinburghissa

Meidän hallin ryhmähenki on oikeastaan aika hyvä. Istutaan iltaa loungessa ja järjetettiinpä me jo leffailtakin siellä yhdessä sen sijaan että oltais menty student unionin järjestämään leffailtaan.
Ja kerättiin pisteitä battle of halls kilpaan tekemällä varmasti parempi ihmispyramidi kuin yksikään muu hall. Tästä on kuvamateriaalia, mutta en oikein tiedä kenen hallussa. Ehkä saan sen jossain vaiheessa käsiini ja laitan tänne. Joka tapauksessa, meidän pyramidi oli näyttävä ja kokoamisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun oli aika purkaa se komeus, homma meni vähän pieleen. Tuloksena oli tallottuja sormia, yksi musta silmä ja romahtanut pyramidi (jonka huipulla mie olin).
Mutta Freshers Week on nyt takana ja koulu alkanut. Eilen oli ensimäiset luennot ja täytyy myöntää että voi ensimäiset pari viikkoa mennä nukkuessa, sen verran helppoa oli matikan ja psykan asiat. Täytyy keskustella opettajan kanssa jos miut vois siirtää haastavampaan ryhmään matikassa. Tänään olis vuorossa eka bilsan tunti, eikä miulla ole oikein aavistustakaan missä se rakennus on mihin miun pitäis mennä. No sen näkee sitten iltapäivällä. On miulla kartta kampusalueesta joten kai mie sinne paikanpäälle löydän ilman suurempia ongelmia. Ehkä.

meillä on lampi ja joutsenia kampuksella

Oli mukava huomata että olin ihan turhan huolissani siitä, että entä jos ei löydykään kavereita. Eihän tässä vielä ole mitään raudanlujia ystävyyssuhteita ehtinyt muodostamaan, mutta kyllä sitä aina seuraa löytyy jos haluaa käydä Edinburghin keskustassa tai katsoa leffaa. Seinänaapurilta sain täydennystä musiikkikokoelmiini ja tarkoituksena olisi viettää leffailta jossain vaiheessa ja katsoa Boondock Saints ja ehkä vielä sen jatko-osakin. Itseasiassa istuttiin meidän keittiössä yksi ilta naapurin kanssa ja juteltiin melkein aamukuuteen. Eikä haittaa yhtään vaikka meillä on muutamia vuosia ikäeroa.

Eilen illalla oli Disney-leffailta saksalaisen L:n ja skotti N:n kanssa. Katsottiin Aladdin ja puhuttiin tyttöjen juttuja. Oli muuten ihan mahtava puhua vaan kaikesta turhapäiväisestä tyttöjen kesken. Miulla on USA ja Saksa aikoina ollut enimmäkseen poikia kavereina niin tuollaiset tyttöjen illat on ollu vähän vähissä. Ja tuon L:n kanssa ollaan kokkailtu oikeastaan joka päivä jotain yhdessä, jaetaan oikeastaan melkein kaikki ruokamme (vähän hankalaa oikeastaan kun hän on pohjakerroksessa ja mie ylimmässä). Mutta tästä ruuan jaosta seurauksena on ollut, että olen syönyt yllättävän terveellisesti. Eilenkin syötiin ihan vaan salaattia tonnikalalla ja kananmunalla.

Tällasta ruokaa on tullu syötyä viimeaikoina. Ehkä uni onkin oikea paikka muuttaa elintapoja.

Vielä pitäs liittyä koulun salille (ja sitten alkaa käydä siellä).

Eli ainakin vielä tuntuu sitä että oli ihan hyvä ottaa riski ja lähteä opiskelemaan maahan jossa en ole koskaan ennen käynytkään ja asua yliopistoasuntolassa. Saas nähdä sitten kun kuherruskuukausivaihe on ohi että miltä tuntuu.