tomorrow smells of less decay / the flowers greet this bloomin' fray / be thankful, that's all you can

Viime lauantaina suuntana oli Jurassic Rock festari, jossa olen nyt kahtena vuonna hankkinut hieman erilaisia festarikokemuksia. Nimittäin talkoolaisena. Viime vuotisen siivouksen säikähdyttämänä olin jo jättää koko homman, mutta kaveri sai miut taas houkuteltua mukaan lupaamalla toisenlaista talkootyötä. Päädyin catering pisteeseen bäkkärille. Ohjelmaan kuului saavitolkulla perunoiden ja porkkanoiden pilkkomista ja ruokapisteen/kioskin hoitamista.

Mutta tulihan sitä kaikenlaisia bändejä kuunneltua ja katseltua töistä huolimatta. Päivän ensimäinen nähty bändi Pariisin Kevät oli positiivinen yllätys. En oikein ikinä ole heidän musiikkiaan kuunnellut ja ennen bändin aloittamista koitin palauttaa mieleeni millaista musiikkia poppoo edes soittaa. Täytyy tunnustaa etten kyllä tiennyt, vaikka kyllähän mie sentään tunnistin ainakin Tämän kylän poikii -biisin Novan (autossa ei kuulu muut asemat) soittolistoilta. Kuva on hyyyvin huono, mutta en oikein jaksanut ottaa kuvia taskukamerallani. Mielummin keskityin musiikkiin ja kavereihin.

Pariisin Kevään jälkeen vuorossa oli lisää perunoita S:n kanssa. Juoruilun lomassa hankin melkein itselleni jännetuppitulehduksen ja S:n peukalo oli vielä seuraava päivänäkin kipeä kaikesta pilkkomisesta (täytyy sanoa että isot leikkuuveitset ei olleet ihan omiaan tuohon hommaan). Jossain vaiheessa perunalohkoja oli tarpeeksi ja meidät siirrettiin ruokapisteeseen, josta karkasin hetkeksi katsastamaan Mike Herreran. Täytyy tunnustaa että tykkäsin kovasti, vaikka hän ei kyllä festareille oikein istunut. Ehkä paremmin musiikki olisi sopinut lämppäämään isompaa bändiä (olikin Flogging Mollyn lämppärinä Helsingissä) tai jonnekin klubille soittamaan. Kaverit ei oikein lämmenny miehelle mutta ei se mitään.

Ja eikun takaisin töihin. Käytiin pikaisesti vilkaisemassa Soilworkin keikkakunto, mutta muutoin oltiin kiltisti töissä aina puoleenyöhön, jolloin mie jo kuumeisena olin lähtökuopissa. Flogging Molly nimittäin aloitti silloin. Tätä olin odottanut siitä asti kun varmistui miun festareille lähtö. Tarkoituksena oli treffata miun kaverin A:n kanssa, mutta porukkaa oli niin paljon ettei löydetty toisiamme, joten siirryttiin sitten pikkuhiljaa lähemmäs lavaa.
Ei olisi kyllä paljon parempi voinut keikka enää olla. Tanssittiin ja laulettiin ja hypittiin ja huudettiin. Drunken Lullabies sytytti yleisön heti alkumeteillä eikä tunnelma siitä kylmennyt, vaikka ilma alkoikin olla pikkuisen vilpoinen. Hengitys huuruten festarikansa juhli suosikkibändinsä tahdissa. Jossain vaiheessa pääsin S:n kanssa luikahtamaan melko lähelle lavaa ja siellä tunnelma kruunasi koko päivän. Soiton päätyttyä "we want more" -huudot raikasivat, mutta bändi ei enää palannut lavalle kai koska olivat jo soittaneet yliaikaa ja toisella lavalla Raappana seurueineen jo aloitteli omaa keikkaansa.

Ainut video minkä keikasta löysin. Voisi olla parempikin. Tästä saa oikein käsitystä kuinka mahtavia nämä kaverit oikeasti ovat livenä!

Ja sitten telttaan nukkumaan ja palelemaan. Aamulla kamppeet ajoissa kasaan ja kaverin auton rattiin. Oli muuten mukava jutella mennessä ja tullessa sellaisen kaverin kanssa jota tulee oltua yhteydessä ihan liian vähän. Ja kotiin päästyäni oli vuorossa treffit toisen liian harvoin nähdyn kaverin kanssa.
Eli kaikin puolin aivan mahtava viikonloppu. Kiitos siitä kaikille. Harmi vain etteivät kaikki päässeet mukaan.