pakkailua

Viimeinen päivä Saksassa ja poikaystävän luona. Huomenaamuna lähtee lento Weezen kentältä kohti Edinburghia. Vähän jo jännittää ja ilmeisesti se vaikuttaa jollain lailla miun selkään, koska se on viimeiset pari päivää ollut niin kipeä että särkylääkkeitä on tullut napsittua ehkä liikaakin.

Mutta oikeastaan meno täällä Saksassa on ollut aika normaalia. Viime lauantaina tuli juotua liikaa ja se sitten kostautuikin, ja eilen käytiin poikaystävän kanssa kaverin häissä. Oli ihan kivat pippalot, mutta me lähettiin aika ajoissa pois kun parempi puoliskoni tunsi olonsa kipeäksi ja väsyneeksi enkä mie sitten tahtonut jäähä sinne yksin kaikkien saksalaisten sekaan. Vaikka olihan siellä miun kavereita kanssa, mutta jotenkin sitä ois tuntenu ittensä ulkopuoliseksi kun muitten ois pitäny puhua miulle enkkua. Harmi ettei tullut otettua kuvaa miusta ja Michelistä ennen juhliin lähtöä. Ei varmaan ole meitä kahta niin tyylikkäinä nähtykään. Oli mustaa pukua ja kravattia miehellä ja mie laitoin jalkaan korkkarit uskokaa tai älkää. Pitäis vissiin totutella niitten käyttöön kun tuntu että päkiät kuolee jo tunnin jälkeen. Mutta niin tuo tuntui olevan muillakin kaveriporukan tytöillä. Me suositaan mukavia kenkiä normaalisti. 

Ensimäistäkään kuvaa en ole ottanut sen jälkeen kun palasin tänne Welveriin host-perheen luota. On ollut vähän muuta tekemistä. Mutta kuvia luulisi olevan luvassa enemmän kunhan pääsen yliopistolla ja Freshers Weekia viettämään. 

Niin ja autoinhan mie Micheliä muutossa. Hän muutti edellisestä (hieman ehkä homeisesta ja vetoisesta) kämpästään Hannoverissa parin kaverinsa luo väliaikaisesti ennen kuin hänen uusi vuokrasopimus alkaa kuun puolessavälissä opiskelijaasuntolassa. Eli pari uutta tuttavuutta jäi saaliiksi tuolta Hannoverin reissultakin. Eli ei ollut hukkaanheitettyä aikaa...

Mutta nyt täytyy palata pakkailujen pariin. Miten ihmeessä mie olen saanut kaiken tuon tavaran kuskattua Saksaan? 

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa / Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda

Äiti jo lähetteli huolestuneita sähköposteja kun miusta ei kuulemma ole kuulunut mitään. Vastahan mie tätäkin päivitin. Kai mie oon kotona ollessani ollut niin addiktoitunut koneenkäyttäjä että parin päivän hiljaiselo on jo huolestuttavaa. Mutta vaikka täällä Saksassa ei olekaan noin niinkun loppujen lopuksi ollut mitenkään huikean kiireistä, vasta tänään kaivoin läppärini laukusta (myönnän käyttäneeni poikaystävän konetta ja kännykkää silloin tällöin vieroitusoireita lieventääkseni).

 Hofgeismarin rautatieasema. Täällä on monet kerrat odoteltu junaa.

Alkuviikosta siis suuntasin Hombresseniin/Hofgeismariin tapaamaan ex-isäntäperhettäni. Oli kyllä mukava mennä takaisin. Paikka tuntuu yhä kodilta ja vastaanotto oli lämmin ruusuineen kaikkineen. Mukava huomata että ehkä mie en ollutkaan ihan epäonnistunut au pairina niinkuin välissä sen USA episodin jälkeen tuntui.
Vietin siis kolme päivää M:n kanssa leikkien. Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan, vaikka tyttö olikin kasvanut ja oppinut puhumaan enemmän. Harmi vaan että hänen englannin taidot on vähän kärsinyt edellisen au pairin (joka siis jo lähti, eivät tulleet oikein perhe ja au pair toimeen keskenään) vuoksi. Isäntäperheeni siis otti au pairin pääasiassa opettamaan lapselle enkkua, mutta tuo korealainen tapaus ei puhunut tytölle kuin saksaa... Ja tämän vuoksi perhe ei ole ottamassa enää uutta au pairia, mikä on harmi etenkin M:n kannalta. No kyllä tyttö miuta vielä ymmärsi, mutta saas nähdä miten asia on kun ens kerran menen häntä tapaamaan.
Ehdin tämän muutaman päivän visiitin aikana nähdä jopa yhtä sikäläistä kaveria koska hänellä sattui olemaan vapaapäivä just sopivasti. Hänen kanssa olisi mukava viettää enemmänkin aikaa joskus.

 Keli oli vähän mitä oli mutta vesilätäköt on ihan kivoja.

Käytiin tytön kanssa Tierpark Sababugissakin vanhojen aikojen muistoksi. Siellä on kanssa monet iltapäivät vietetty eläimiä katsellen ja jäätelöä syöden. Eikä saa unohtaa pientä punaista junaa johon on joka kerta päästävä kyytiin. 

 Käytiin katselemassa pingviinejä

 ja syöttämässä lintuja

ja kyllä meillä oli kenguruillekin apetta ostettuna. Ne syö ihan kädestä.

Keskiviikkona sitten tulin junalla tänne poikaystävän luo Welveriin. Keli on ollut vähän vaihtelevaa. Välillä saa ottaa aurinkoa pihalla tai mennä moottoripyörällä naapurikaupunkiin kahville, mutta välillä sataa niin että ei kehtää nenää ulos pistää (kuten vaikka nyt). Eilen käytiin tarkastamassa kantapubimme Chaos nopsaan ja tänään olisi tarkoitus mennä vähän pidemmäksikin aikaa niin ehtii jutella enemmän tuttujen kanssa.

Ensi viikolla suuntana Hannover ja poikaystävän muuttopuuhat, ja loppuviikosta kaverin häät.

Hombressen

Pikapäivitys täältä Saksasta. Hengissä ollaan ja tällä hetkellä entisen isäntäperheeni luona Hombressenissä majailen. Ei olisi sen USA au paireilun jälkeen uskonut että voisin oikeasti pitää seuraavaan perheeseen yhteyttä. Mutta kyllä varmasti tulen tämän Saksan perheen luona vierailemaan tulevaisuudessakin. M (host-tyttö) ainakin vaikutti onnelliselta että tulin käymään. Oli kuulemma kertonut kaikille kaupassa aamulla että Mii/Nenny tulee tänään. Eli vieläkään ei ole miun nimen lausuminen ihan hanskassa hänellä... Mutta huomenna illalla olisi tarkoitus ottaa juna takaisin poikaystävän luo Welveriin. Ehkä siellä saan kirjoitettua enemmän kun en ottanut tietokonetta tänne mukaan eli puhelimella tätäkin päivitystä raappustan.