home sweet home

Koti-Suomessa on nyt vietetty aikaa vajaa pari viikkoa, mikä on enemmän kuin viimeiseen pariin talveen yhteensä. Ja vielä olisi tasan viikko jäljellä. Täytyy myöntää että vähän harmittaa tää vähälumisuus, mutta onneksi jouluaatosta saatiin valkea ja pääsin lumisotasille pikkuveljen kanssa. Päätettiinpä vielä rakentaa lumiukkokin. Se tosin romahti pari päivää myöhemmin vesisateen ja kovan tuulen seurauksena. Mutta olipahan ainakin hauskaa rakentaessa.

pikkuveikka, lumiukko ja mie

Kaikenkaikkiaan loma on sujunut ihan normaaleissa merkeissä, eli syöden ja rentoutuen. Ja kavereita tavataten. Ulkomailla asumisen ikävin puoli taitaa olla se, että vanhoja kavereita tulee tavattua ihan liian harvoin. Onneksi näin joulun aikaan kaikki on kotosalla eikä hajaantuneena ympäri Suomea.

Mutta nyt saa riittää. Kunhan pääsen takaisin asuntolaan, kirjoitan lomasta ja tulevasta lukukaudesta.

I'm coming home

Pahoittelen järkyttävän pitkää päivityskatkoa. Tenttikausi on alkanut ja vaikka en mitenkään kamalasti ole jaksanut kerrata, on aika kulunut kuin siivillä. Lähinnä kai siksi että on tullut vietettyä aika paljon aikaa jitsu porukoiden kanssa. On ollut jos jonkinlaista illanistujaista ja varainkeräystapahtumaa. Viime lauantaina oli harjoitusvyökoe ja tänä lauantaina olisi varsinainen vyökoe että viikonloput on kulunut myös jitsun parissa aika tarkkaan. Tänä aikana olen onnistunut telomaan itseni aika lahjakkaasti. Nationalseissa revenneen nivelsiteen kutakuinkin parannuttua onnistuin viime perjantaina saamaan pikkuvarpaani sijoiltaan (se tosin muljahti itsekseen takaisinkin), kipeyttämään hyvän polveni ja keräämään sellaisen määrän mustelmia että jos yllä ei ole pitkähihaista paitaa kerään kysyviä katseita. Näytän aika pitkälti väkivallan uhrilta. Ainakin gi-burn leuasta on viimein kadonnut...

jitsu warm up gone a bit wrong

Varasin muuten viimein lennot Suomeen! KLM:n lento Helsinkiin laskeutuu 18.12.2011 ja paluulento lähtee 4.1.2012 eli melkein kolme viikkoa saan nauttia kotioloista, mikä on aika luksusta kun vertaa viime vuoteen jolloin vietin Suomessa joulun aikaan viikon. Ihana nähdä kavereita ja perhettä! Ja saunoa. Ja syödä hyvää kotiruokaa. Ja nauttia kodin rauhasta.
Tulee kyllä täkäläisä kavereita ikävä. Ei eilen nähty L:n kanssa kuin pikaisesti ja tänään oli jo ikävä. Me ei olla tapaamisemme jälkeen oltu päivääkään erossa! Lisäksi miulla on täällä pari muutakin todella hyvää ystävää joita tulen ikävöimään. F:n (hänen synttäreiltä taitaa olla blogissakin kuva) kanssa meillä on ehkä omituisin ystävyyssuhde joka miulla on ikinä ollut, mutta en kyllä vaihtaisi häntä mihinkään enkä ole ollenkaan onnellinen etten näe häntä melkein kuukauteen. Sitten tietysti jitsu porukka jonka kanssa ollaan tultu läheisiksi. Edinburghin seurat muodostaa kuin pienen perheen, etenkin osa Heriot-Watt ja Napier klubien porukoista on muodostunut tiiviiksi ryhmäksi ja meidän keskustelut voi ulkopuolisten mielestä kuulostaa melko mielipuolisilta, etenkin kun meidän ohjaajat pääsevät vauhtiin muutaman tuopillisen jälkeen. Aluksi juttuja siloiteltiin miun ja L:n takia (ainoat tytöt kun tuossa ryhmässä ollaan), mutta nyt kaikki tuntuvat huomanneen että me nauretaan ihan samoille jutuille kuin hekin.

Saatan päivitellä tätä vyökokeen jälkeen jos muistan/jaksan, mutta jos en, niin sitten koti-Suomesta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Halloween

Pahoittelen pitkää taukoa kirjoittamisessa. Miulla on ollut tarpeeksi tekemistä koulun ja henkilökohtaisten huolien kanssa. Kouluhuolet tosin eivät ole kovin kummoisia. Pitäisi saada essee kirjoitettua ja ryhmätyö tehtyä sellaisen ryhmän kanssa jota ei vähempää voisi kiinnostaa (mie itse mukaanlukien).
Jälkimäisenä mainittu syy on kai se pääsyy miksi en ole oikein saanut mitään aikaiseksi viimeiseen viikkoon. Erosin nimittäin pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja vaikka olenkin vakuuttunut että tämä oli paras ratkaisu, on olo silti ollut vähän tyhjä. Nyt alkaa aurinkopaistaa risukasaan ja olen saanut taas otteen arjesta. Kiitos tuesta ja lohdutuksesta ihanille ystävilleni täällä. Ilman L:n seuraa tuskin olisin vielä näin hyväntuulinen. En enää osaisi kuvitella elämää tällä saarella ilman häntä.

Mutta iloisempiin asioihin. Maanantaina oli Halloween ja juhliakin oli sitten ihan riittävästi. Sunnuntaina suunnattiin asuntolakavereiden kanssa klubille, kaikki tietenkin teeman mukaisesti pukeutuneina. Tosin miun asu ei ehkä ollut se kaikkein pelottavin, hipiksi kun olin pukeutunut.

hippi, smurffi, nörtti, smurffi ja merirosvo

Maanantaina me järjestettiin sitten bileet meidän asuntolan oleskelutilassa. Meillä oli strobe- ja uv-valoja, koko paikka koristeltuna teeman mukaan ja dj:kin. Porukkaa saapui paikalle muistakin asuntoloista ja hauskaa oli. Ja koska joku taisi muistaa ilmoittaa secirity ihmisillekin että meillä on juhlat tulossa, ei musiikkia tarvinnut vaimentaa normaaliin aikaan.
Tällä kertaa miun asu oli kai ehkä enemmän halloweenin teeman mukainen, mutta lähinnä koska miulla ei ollut toista asua ja zombie oli helppo toteuttaa meikillä ja tekoverellä.

osa miun käytävän väestä, S, R ja G +mie keskellä (jaan keittiön S:n ja R:n kanssa)

Tiistai menikin sitten toipuessa ja keskiikkona oli kaverin 18-vuotis synttärit ja suunnattiin homobaariin. Hauskaa oli mutta seuraavana päivänä taas tunsi valvoneensa koko yön. Torstaina oli toisen kaverin synttärit, mutta koska seuraavana aamuna oli matikan koe, päätin jäädä kiltisti huoneeseeni nukkumaan kun muut juhlivat.

Eli ainakin ollut tarpeeksi tekemistä harhauttamaan miun ajatuksia. Olen todella onnekas siinä mielessä, että ihmiset miun asuntolassa ovat mahtavia eikä keittön siisteydestäkään ole tullut sanomista. Usein tulee luettua ISOryn foorumilta miten asuntola-asuminen on ihan kamalaa eivätkä nämä ihmiset malta odottaa pois muuttamista. Mutta jos joku kysyisi miulta kannattaako muutta asuntolaan, sanoisin kyllä. Toki sitä joskus yöllä herää siihen, kun porukka tulee ryminällä takaisin klubilta. Ja toki täällä saa varautua törmäämään ties minkälaisiin piloihin ja muuhun vastaavaan, mutta mie nautin tästä yhteisöllisyydestä. Meidän asuntolassa tosin on vaan vajaa 50 ihmistä, eli tää on aika pieni joten ehkä sekin vaikuttaa.
Ja täällä mie olen tavannut upeita ihmisiä ja olen onnekas kun olen saanut tavata heidät. Ensi vuonna muutan kyllä yksityiselle, mutta ensimäiselle vuodelle asuntola on miun mielestä hyvä valinta. Tai ainakin se oli oikea valinta miulle. Varmasti joku muu on erimieltä.

"Life is what happens to you while you're busy making other plans"

Hei taas! Elämä alkaa tosiaan vähän tasaantua täällä. Ensimäinen matikan koe oli tulokset saatiin tänään. Oli ihan hyvä alku tähän matikan kurssiin kun tuloksena oli ~97%. Tosin mie olisin ollu hyvin pettyny itseeni jos tulos olisi jäänyt alle 90% koska jutut tosiaan on aika lyhyen matikan tasoa ja aikanaan kirjotin pitkästä matikasta M:n.
Pitäisi alkaa kirjoittaa psykan esseetä, mutta en vaan saa aikaiseksi kun ei vaan kiinnosta... Mutta kai se on jossain vaiheessa tehtävä jokatapauksessa.

Tää kuvaa miun tänhetkistä tilannetta aika hyvin.

Eli mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut tän ja edellisen postauksen välillä. Paitsi että juttelin siskon kanssa ekaa kertaa sitten elokuun. Liian vähän tulee taas pidettyä yhteyttä perheeseen ja kavereihin, sekä poikaystäväänkin. Miulla ei vaan tunnu ikinä olevan aikaa. Tai olisihan sitä, mutta aina mielummin viettää aikaa oleskelutilassa tai jossain kavereiden kanssa kuin istuu tuijottamassa tietokoneen näyttöä.

R ja L Edinburghissa. Ja todiste siitä että ei täällä ihan aina sada vettä.

Ja ihan vinkkinä, jos asut opiskelija-asuntolassa, pidä huolta että huoneesi ovi ei jää vahingossa auki. Muuten voi käydä näin:

Erään huono-onnisen huone eilen illalla.
Miun huoneelle ei kukaan ole onneksi tehnyt mitään ja asun suhteellisen hiljaisessa käytävässä joten meidän vessoille/suihkuille ei oo tehty mitään (ainakaan vielä).

D ja kumppanit pitivät konsertin eilen keskiyöllä. En osaa kääntää videota joten kärsikää kyljellään olevasta kuvasta.

Eli yhteenvetona, nautin edelleen elämästäni kovasti. Tää reilu kuukausi on ollut yksi parhaista ikinä! Toivottavasti jatkuukin tällaisena. 

Make this go on forever

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja rutiineja alkaa muodostua. Kerran viikkoon leffailta tyttöjen kesken, 2 x viikossa jitsua, 2 x viikossa taekwondoa ja tietysti se välitön paha eli opiskelu. Tosin miun ei tarvitse vaivautua luennoille tai pienryhmätunneille kuin yhdeksitoista tunniksi viikossa. Lisäksi olisi itsenäistä opiskelua, mutta tähän mennessä en ole jaksanut vaivautua muun kuin bilsan kurssin kanssa. Matikka on sellaista lukion lyhyen matikan tasoa, psyka aika peruskauraa kanssa (en kyllä tiedä miksi miun täytyy käydä psykan tunneilla kun opiskelen bilsaa...), info & communication skills on hyvin turha ja bilsakin alkaa pikkuhiljaa sujua kun opin kaikki termit enkuksi. Perjantaina olisi jopa ensimäinen kokeenpoikanen. En ole kovinkaan huolissani koko asiasta koska se on matikan koe eikä tunneilla tähän mennessä ole tullut mitään uutta tai vaikeaa eteen. Pitää vain käydä ostamassa paristot laskimeen kun tähän mennessä olen tullut toimeen ihan vain puhelimen laskimella.

Tämän ja edellisen postauksen välillä ei ole tapahnut kovin paljoa. Tai sain mie äitiltä paketin täynnä kaikkea tarpeellista.

 

kiitos äiti! kuvasta puuttuu seinäkello ja ehkä jotain muuta pientä. 

Ne jotka tunsivat miut silloin kun vielä harrastin jitsua Suomessa, tietävät kuinka helposti mie saan mustelmia... No asia ei ole muuttunut. Päin vastoin tuntuu että mustelmia tulee vaan helpommin kuin ennen. Nytkin on käsivarret täynnä suhteellisen kookkaita laikkuja eri sinisen sävyissä. Tosin suurin osa alkaa olla paranemaan päin kun sunnuntain treenit oli vähän hitaanpuoleiset kun ohjaajat seka suurin osa oppilaista kärsivät lievästä pahoinvoinnista. Meillä oli nimittäin edellisennä iltana Drink to Dan (=1 juoma jokaista vyöarvoa kohden) johon kokoontui porukkaa kaikista neljästä Edinburghin alueen jitsu-klubista. Oli ihan mahtavaa. Tosin hommasin itselleni pienen flunssan kävellessäni bussipysäkille Edinburgh unin baarista vesisateessa (kyllä, Skotlannissa sataa paljon). Mutta sitä kävelyreissua kai saan kiittää siitä että "aamulla" olo oli hyvä ja kohtalaisen energinen. Samaa ei siis tosiaan voinut sanoa kaikista. Ja treenit alkoi kuitenkin vasta viideltä illalla.
Uusia tuttavuuksia tuli hommattua ja hyviä muistoja jäi matkaan. Meidän klubilla on tosi hyvä ryhmähenki ja vietetään usein iltaa yhdessä treenien jälkeen. Jos joku on kiinnostunut aloittamaan jonkun itsepuolustus/kamppailulajin, suosittelen jitsua kyllä lämpimästi.

tästä jitsu foundationin kotisivuille (englanniksi)

Nyt on siis tasan kuukausi yliopistoelämää takana ja edelleen nautin koko hommasta kovasti. Yksi parhaista kuukausista elämässäni. Tosin olen huomannut, että jotkut asiat eivät mene ihan niinkuin olisi toivonut, mutta ehkä se oli ihan odotettavissa. Onneksi miulla on täällä eräs aivan ihana ihminen, L, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä siis tarvitse kaikkea vaan yksikseen hautoa. Hän ymmärtää miuta ja miun ajatuksia ja sama toisinpäin vaikka ei aina kaikesta ollakaan samaa mieltä.

mie ja L