vieraita saksanmaalta ja miniperheloma

Nyt on laina-asiat kunnossa, samoin täytettynä ja lähetettynä on Kelan Hakemus Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltamisesta ulkomaille muutettaessa (miten Kela osaakin kehittää tälläisiä nimihirviöitä). Eli nyt pitäisi ainakin suurin osa paperitöistä ennen muuttoa olla hoidettuna. Eiköhän jotain viimehetken täyteltävää vielä ilmaannu, mutta ainakin nyt näyttää hyvältä. Mikään ei jäänyt viimetippaan vaikka miulla pahasti onkin tapana lykätä asioita, joita ei kiinnostaisi hoitaa. Mutta viimein otin itseäni niskasta kiinni ja hoisin kaiken kerralla alta pois. Ja kyllä kannatti. Olo on keveä ja voi huolehtia muista asioista, kuten tulevasta ensimäisestä yksin hoidettavasta iltavuorosta Siwalla. Hui!


Oikeastaan en kamalasti ole edes jaksanut koulu/työhommista stressata lähiaikoina, olihan miulla täällä vieraita oikein Saksanmaalta asti. Poikaystävä piristi miun elämää parin viikon ajan isänsä ja parin kaverinsa kanssa. He vuokrasivat mummoni mökin pariksi viikkoa ja tutustuivat Suomen mökkeilykulttuuriin. Mie pelkäsin että heille tulee tylsä kaksiviikkoinen keskellä ei mitään (=Suomen luonnossa), mutta kun yritin keksiä tekemistä, he olivat ihan onnellisia siellä mökillä tekemättä oikeastaan mitään. Tai no kyllähän ne kalasti ja pelasi mölkkyä yms., mutta miulla ei pää kestäisi moista joutenoloa mökillä. Ehkä syynä on että olen liian tottunu suomalaiseen järvimaisemaan ja luonnonrauhaan osatakseni kunnolla nauttia siitä. Sen siitä saa kun koko ikänsä asuu maaseudulla metsän ympäröimänä, joki talon vieressä virraten ja järvi kivenheiton päässä. Vaikka osaahan sitä arvostaa enemmän nyt kun on viettänyt pari vuotta ulkomailla, mutta onhan se silti "vain" kotimaisema, ei paikka jonne menisi varsinaiselle lomalle.
Tosin saksalaisille sattui aivan mahtavat kelit. Upeat auringonlaskut seurasivat toisiaan ja järvi oli peilityyny illasta toiseen. Ja tarpeeksi vahva kerros Offia karkotti nälkäisimmätkin hyttysnaaraat.

 

Saksalaisten lähtöä seuraavana viikonloppuna suuntasin äitin ja pikkuveljen + pikkuveljen kaverin kanssa ihan oikealle miniperhelomalle. Tätä ei ole tapahtunut ihan äskettäin. Viikonlopun mittainen perhelomamme suuntautui niinkin kauas kuin Mikkeliin, tarkemmin Visulahteen, jossa lapsuudesta tuttujen Dinosaurian, vahakabinetin ja automuseon lisäksi suuntasimme Xon-puistoon. Haaveenani on pitkään ollut hypätä benji-hyppy, ja tänä viikonloppuna se viimein toteutui. Tosin ei sitä hypyksi kai voi sanoa, kun ohjeeksi annetaan että kaadu vaan tikkusuorana tuosta tasanteelta alas. Muutaman syvän hengenvedon jälkeen se oli menoa sitten. Vapaapudotus tuntui uskomattomalta, vaikka yhdessä vaiheessa pudotusta alkoi tuntua että nyt mie kuolen, kun pudotus ei vaan tuntunut loppuvan. Viimein köysi otti kumminkin vastaan ja ponnahdin takaisin yläilmoihin. Siinä sitä sitten roikuin aikani ennen kuin miut hilattiin sieltä alas. Ensi kerralla sitten korkeammalta!

Benjin lisäksi tuli kokeiltua modernia versiota juhannuskeinusta, rodeohärkää, sumopukuja ja muuta mielenkiintoista.
Olisi voinut olla hullumpikin pikkuloma, etenkin kun pikkuveli kavereineen meni omia menojaan eikä vaivannut miuta koko loman aikana. Rajansa sitä on sisarusrakkaudellakin. Nukuttiinhan me sentään samassa pikkumökissä.

Kotimatkalla käytiin vielä Kenkäveron (joka ei nimestää huolimatta ole kenkäkauppa, vaan enemmänkin käsityöliike) kautta, mistä pikkuveikka ei ollut järin innoissaan. Jos miulla olisi rahaa, niin Kenkäveron kaltaiseen kauppaan ei jäisi jäljelle mitään miun ostosreissun jäljiltä. Aivan ihana paikka, vaikkakin vähän miun budjetin ulottumattomissa.