airport

Loma! Tenttikausi ja miun huimat 3 koetta on ohi. Tällä hetkellä olen Amsterdamin lentokentällä odottamassa jatkolentoa joka on huomenaamuna. Varasin lennot Suomeen niin myöhään, että ainoat edes melkein kohtuuhintaiset lennot oli KLM:n ja miun täytyy viettää yö lentokentällä. Eli uskokaa miuta: varatkaa lentonne ajoissa! Onneksi kaveri asuntolastani lainasi miulle muutaman DVD:n niin en ihan kuole tylsyyteen täällä. En nimittäin halua nukkua, koska matkustan yksin enkä halua jättää matkatavaroitani vartioimatta. Kai opiskelijan nyt yhteen all nighteriin pitää pystyä. Huomenna tosin äiti haluaa mennä IKEA:an kun on hakenut miut lentokentältä. Voi olla piiitkä päivä tulossa.

Niin ja miulla oli se vyökoe mistä mainitsin edellisessä postauksessa. Sain keltaisen vyön ja 3 mons. Eli täällä jitsussa voi keltaisen vyön suorittaessa saada 0-3 mons (oranssia raitaa vyöhön). 0 on huonoin ja 3 paras, eli ihan hyvin meni miun koe. Tosin olen harrastanut jitsua ennenkin, tosin mooonta vuotta sitten, eli olisi ollut vähän masentavaa suoriutua huonosti. Miun lisäksi meidän vyökokeessa ainoastaan yksi toinen sai 3. Ranskalainen, miun mittanen (ne jotka tuntee miut tietää että tämä tarkoittaa hyvin lyhyttä) ja miuta yhtä päivää vanhempi nuori mies, joka oli miun grading partner (eli se jonka kanssa tein suurimman osan tekniikoista). Kaikki kokeeseen osallistuneet noviisit läpäisi kokeen, eli kenenkään ei tarvinnut pettyä.


Mutta eikun illan toisen elokuvan kimppuun. Eagle Eye on jo katsottu, nyt olisi vuorossa joko The Expendables tai The Kingdom.

I'm coming home

Pahoittelen järkyttävän pitkää päivityskatkoa. Tenttikausi on alkanut ja vaikka en mitenkään kamalasti ole jaksanut kerrata, on aika kulunut kuin siivillä. Lähinnä kai siksi että on tullut vietettyä aika paljon aikaa jitsu porukoiden kanssa. On ollut jos jonkinlaista illanistujaista ja varainkeräystapahtumaa. Viime lauantaina oli harjoitusvyökoe ja tänä lauantaina olisi varsinainen vyökoe että viikonloput on kulunut myös jitsun parissa aika tarkkaan. Tänä aikana olen onnistunut telomaan itseni aika lahjakkaasti. Nationalseissa revenneen nivelsiteen kutakuinkin parannuttua onnistuin viime perjantaina saamaan pikkuvarpaani sijoiltaan (se tosin muljahti itsekseen takaisinkin), kipeyttämään hyvän polveni ja keräämään sellaisen määrän mustelmia että jos yllä ei ole pitkähihaista paitaa kerään kysyviä katseita. Näytän aika pitkälti väkivallan uhrilta. Ainakin gi-burn leuasta on viimein kadonnut...

jitsu warm up gone a bit wrong

Varasin muuten viimein lennot Suomeen! KLM:n lento Helsinkiin laskeutuu 18.12.2011 ja paluulento lähtee 4.1.2012 eli melkein kolme viikkoa saan nauttia kotioloista, mikä on aika luksusta kun vertaa viime vuoteen jolloin vietin Suomessa joulun aikaan viikon. Ihana nähdä kavereita ja perhettä! Ja saunoa. Ja syödä hyvää kotiruokaa. Ja nauttia kodin rauhasta.
Tulee kyllä täkäläisä kavereita ikävä. Ei eilen nähty L:n kanssa kuin pikaisesti ja tänään oli jo ikävä. Me ei olla tapaamisemme jälkeen oltu päivääkään erossa! Lisäksi miulla on täällä pari muutakin todella hyvää ystävää joita tulen ikävöimään. F:n (hänen synttäreiltä taitaa olla blogissakin kuva) kanssa meillä on ehkä omituisin ystävyyssuhde joka miulla on ikinä ollut, mutta en kyllä vaihtaisi häntä mihinkään enkä ole ollenkaan onnellinen etten näe häntä melkein kuukauteen. Sitten tietysti jitsu porukka jonka kanssa ollaan tultu läheisiksi. Edinburghin seurat muodostaa kuin pienen perheen, etenkin osa Heriot-Watt ja Napier klubien porukoista on muodostunut tiiviiksi ryhmäksi ja meidän keskustelut voi ulkopuolisten mielestä kuulostaa melko mielipuolisilta, etenkin kun meidän ohjaajat pääsevät vauhtiin muutaman tuopillisen jälkeen. Aluksi juttuja siloiteltiin miun ja L:n takia (ainoat tytöt kun tuossa ryhmässä ollaan), mutta nyt kaikki tuntuvat huomanneen että me nauretaan ihan samoille jutuille kuin hekin.

Saatan päivitellä tätä vyökokeen jälkeen jos muistan/jaksan, mutta jos en, niin sitten koti-Suomesta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jitsu Nationals 2011 in Sheffield

Viime viikonloppuna oli ju jitsun nationals (=valtakunnallinen treeni/kisa viikonloppu) ja mie suuntasin sinne mein seuran mukana. Matka alkoi perjantaina Edinburghista ja perillä Sheffieldissä oltiin illalla. Bussimatka meni rattoisasti juoden ja jutellen. On sitä tylsempiäkin bussireissuja ollut. Perille päästyämme kirjauduttiin hotelliin ja suunnattiin paikalliseen Wetherspooniin muutamalle. Omalla kohdallani juominen jäikin muutamaan tuoppiin, mutta joillain oli vaikeuksia selvitä seuraavana aamuna yhdeksältä tatamille treenaamaan. Täytyy myöntää että kyllä itseäkin väsytti mutta ei sentään olo ollut heikko.
Treenien jälkeen iltapäivällä alkoi kisojen ekat erät. Itse kilpailin noviisien eli valkeiden vöiden sarjassa ja läpäisin ekan erän ryhmäni parhain pistein. Seuraava erä oli pari tuntia myöhemmin ja senkin läpäisin, joskaan en ole läheskään yhtä tyytyväinen suoritukseeni kuin ensimäisessä erässä. Lauantaina ei miun tarvinnukaan tehdä muuta joten keskityin vain kisojen seuraamiseen. Miun seurasta seuraavan päivän finaaleihin pääsi ihan jonkin verran porukkaa eli tunnelma oli korkealla ensimäisen päivän jälkeen. Illalla suunnattiin koko 30 henkisen porukan voimalla syömään intialaista ruokaa ja sieltä Sheffieldin jitsu seuran järkkäämiin partyihin (mikä oli aika kuivakka ja juomat kalliita niin lähdettiin aika ajoissa takasin hotellille) ja sieltä hotellille nukkumaan.

Random kuva treeneistä. En ole vielä saanut kuvia omasta kisastani tai treeneistäni seuran muilta jäseniltä.

Sunnnuntai-aamuna herätys, aamupala ja urheilukeskuskeen taas treenaamaan. Kolmen tunnin treenien jälkeen vuorossa olivat kisojen finaalit. Sydän hakkasi olo olisi voinut olla parempi. Mie oon ihan kamala jännittäjä. Ja kaiken hyvän lisäksi lämmittelyssä ennen finaalia onnistuin vääntämään ukkovarpaani kun joku heitti miut väärin. Onneksi adrenaliini turrutti kivun aika hyvin ja otin kumminkin osaa kisoihin. Tosin heti finaalin jälkeen suuntasin ensiapupisteeseen jossa sanottiin että miun pitäisi käydä röntgenissä. No en mennyt vaan jäin seuraamaan kisoja ja olen ihan tyytyväinen tähän päätökseen. En olisi halunnut missata ohjaajieni sarjan kisaa.
Kaikkien sarjojen jälkeen vuorossa oli palkintojen jako ja yllätyksekseni olin yliopistosarjan toinen ja kaikkien seurojen sarjassa kolmas. Eli päädyin juoksemaan tatamin yli palkintojen jakoon kahdesti.

Oon oikeesti aika ylpee itsestäni. Olin seurani ainut joka voitti mitalin.

Myöhään iltapäivästä suunnattiin bussilla kohti Edinburghia ja oli aika hiljaista naista ja miestä kyydissä. Kaikki olivat täydellisen väsyneitä viikonlopun jälkeen ja itse missasin yhden kolmesta elokuvasta koska nukahdin. Omaan huoneeseeni pääsin joskus yhden maissa yöllä ja kyllä nukutti hyvin!

Eilen kävin viimein lääkärissö röntgenissä koska varvas ei tuntunut paljonkaan paremmalta enkä pystynyt liikuttamaan sitä. Selvisi että miulla on hiusmurtuma ja revennyt nivelside. Ei ihme että vähän aristi varvasta kisojen aikana.

Make this go on forever

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja rutiineja alkaa muodostua. Kerran viikkoon leffailta tyttöjen kesken, 2 x viikossa jitsua, 2 x viikossa taekwondoa ja tietysti se välitön paha eli opiskelu. Tosin miun ei tarvitse vaivautua luennoille tai pienryhmätunneille kuin yhdeksitoista tunniksi viikossa. Lisäksi olisi itsenäistä opiskelua, mutta tähän mennessä en ole jaksanut vaivautua muun kuin bilsan kurssin kanssa. Matikka on sellaista lukion lyhyen matikan tasoa, psyka aika peruskauraa kanssa (en kyllä tiedä miksi miun täytyy käydä psykan tunneilla kun opiskelen bilsaa...), info & communication skills on hyvin turha ja bilsakin alkaa pikkuhiljaa sujua kun opin kaikki termit enkuksi. Perjantaina olisi jopa ensimäinen kokeenpoikanen. En ole kovinkaan huolissani koko asiasta koska se on matikan koe eikä tunneilla tähän mennessä ole tullut mitään uutta tai vaikeaa eteen. Pitää vain käydä ostamassa paristot laskimeen kun tähän mennessä olen tullut toimeen ihan vain puhelimen laskimella.

Tämän ja edellisen postauksen välillä ei ole tapahnut kovin paljoa. Tai sain mie äitiltä paketin täynnä kaikkea tarpeellista.

 

kiitos äiti! kuvasta puuttuu seinäkello ja ehkä jotain muuta pientä. 

Ne jotka tunsivat miut silloin kun vielä harrastin jitsua Suomessa, tietävät kuinka helposti mie saan mustelmia... No asia ei ole muuttunut. Päin vastoin tuntuu että mustelmia tulee vaan helpommin kuin ennen. Nytkin on käsivarret täynnä suhteellisen kookkaita laikkuja eri sinisen sävyissä. Tosin suurin osa alkaa olla paranemaan päin kun sunnuntain treenit oli vähän hitaanpuoleiset kun ohjaajat seka suurin osa oppilaista kärsivät lievästä pahoinvoinnista. Meillä oli nimittäin edellisennä iltana Drink to Dan (=1 juoma jokaista vyöarvoa kohden) johon kokoontui porukkaa kaikista neljästä Edinburghin alueen jitsu-klubista. Oli ihan mahtavaa. Tosin hommasin itselleni pienen flunssan kävellessäni bussipysäkille Edinburgh unin baarista vesisateessa (kyllä, Skotlannissa sataa paljon). Mutta sitä kävelyreissua kai saan kiittää siitä että "aamulla" olo oli hyvä ja kohtalaisen energinen. Samaa ei siis tosiaan voinut sanoa kaikista. Ja treenit alkoi kuitenkin vasta viideltä illalla.
Uusia tuttavuuksia tuli hommattua ja hyviä muistoja jäi matkaan. Meidän klubilla on tosi hyvä ryhmähenki ja vietetään usein iltaa yhdessä treenien jälkeen. Jos joku on kiinnostunut aloittamaan jonkun itsepuolustus/kamppailulajin, suosittelen jitsua kyllä lämpimästi.

tästä jitsu foundationin kotisivuille (englanniksi)

Nyt on siis tasan kuukausi yliopistoelämää takana ja edelleen nautin koko hommasta kovasti. Yksi parhaista kuukausista elämässäni. Tosin olen huomannut, että jotkut asiat eivät mene ihan niinkuin olisi toivonut, mutta ehkä se oli ihan odotettavissa. Onneksi miulla on täällä eräs aivan ihana ihminen, L, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä siis tarvitse kaikkea vaan yksikseen hautoa. Hän ymmärtää miuta ja miun ajatuksia ja sama toisinpäin vaikka ei aina kaikesta ollakaan samaa mieltä.

mie ja L