miun huone

Taisin jossain vaiheessa luvata kirjottaa miun huoneesta. Eli tässä olisi pikaisesti kokoon kyhätty kuva joka kattaa melkein joka nurkan miun pikku kämpästä. Ainut mikä ei näy on, että ovessa miulla on juliste New Yorkista ja pari valokuvaa. Ja että miun sängynpäädyssä on nykyisin julisteita (Marilyn, James Dean jne. Kuva uudistuneesta sängynpäädystä on ylärivissä toinen vasemmalta).

Miun huone. Kuvaa klikkaamalla näkee isomman version.

 

 Ensimäistä kertaa huoneeseen astuessani olin lähinnä kauhistunut: tylsä huone, valkoiset seinät, rumat lakanat ja raamattu hyllyssä. Mutta nyt pari kuukautta täällä asuttuani huone on alkanut muuttua näköisekseni. Kyllä se muutaman ostosreissun vaati mutta nyt tunnen oloni kotoisaksi omassa huoneessani. Eihän tää mikään valtava ole, mutta yllättävän hyvin 9m2 on riittänyt. Ihan mukavasti mahtui yhdeksän henkeä katsomaan elokuvaa täällä viime viikolla. Vielä olisi ollut tilaa parille ilman että olisi tarvinnut istua kuin sillit suolassa.

Eli mie siis asun opiskelija-asuntolassa ja jaan oleskelutilan n. 40 muun opiskelijan kanssa. Meitä on 5 jakamassa keittiön ja meillä on kymmenen hengen käytävässä 2 vessaa ja 2 suihkua. Ei ainakaan vielä ole kertaakaan tarvinnut suihkuun jonottaa ja vessat on aina suhteellisen puhtaat koska siivoojat käy ne läpi joka arkipäivä. 
Miun huone on self catered non ensuite = miulla on käytössä keittiö, mutta ei omaa vessaa/suihkua, ja ainakin vielä olen ihan tyytyväinen tähän majoitusratkaisuun. Olisihan oma kylppäri ihan kiva, mutta ei extra £20/viikossa arvoinen kumminkaan.

Lion King 3D

Mekö aikuisia? R, N ja L.

Oltiin paperisotaa tyttöjenillan päätteeksi. Paperisilppu oli erään kaverin anger managementin tuotosta (ja samalla pääsin eroon turhista lippulappusista joita miun hyllyyn oli kertyny) ja loppuillasta päädyttiin heittelemään silppu toistemme päälle. Löysin paperinpalasia ympäri miun huonetta vielä pari päivää tapahtuman jälkeenkin. Niitä oli päätynyt pöydän ja tyynyn alle, miun pyykkikoriin ja vähän kaikkialle muuallekin...

3D

Eilen käytiin katsomassa Leijonakuningas 3D. Ei se ehkä alkuperäistä voita mutta oli kyllä upeaa. Leijonakuningas oli aikoinaa,  silloin joskus vuonna -95, eka leffa minkä näin elokuvateatterissa. Isä vei miut Biovuokseen elokuviin ja muistan itkeneeni kun Mufasa kuoli (ainut toinen elokuva minkä muistan käyneeni katsomassa isän kanssa elokuvissa on Star Wars 2 Marlon & Marilynissa). Kyllä elokuva tälläkin kertaa tipan toi linssiin, mutta lähinnä nostalgiasyistä. Kun Sircle of Lifen alkusävelet alkoi kaikua elokuvateatterissa tuntui kuin olisin ollu lapsi taas.

Leonard Horned Hall D elokuvissa

 

 

Tällä kuvalla ansaittiin asuntolapisteitä battle of the halls -kisaan, jossa me ollaan tällä hetkellä toisena. Viime vuonna meidän asuntola voitti, joten koetetaan pitää paikan mainetta yllä.

Riccarton

ankkoja

Eli jos joku ei tiennyt, niin Heriot-Wattin Edinburghin kampus ei oikeastaan ole kovin lähellä kaupungin keskustaa, vaan sellasen reilun puolentunnin bussimatkan päässä Riccartonissa. Alue on aika pitkälti maaseutua ja kampuksen ympärillä on peltoja ja hevosia ja kaikenmaailman puroja ja polkuja. Jopa metsää löytyy.

polku jossain lähistöllä

Tänään kävin L:n kanssa kävelemässä ilman päämäärää ja löydettiin monta eri polkua joista jotkut kulki puron viertä, jotkut metsikössä ja jotkut peltojen välissä. Ankkoihinkin (tai sorsiahan nuo taitaa olla) törmättiin matkan varrella. Ja kampuksella meillä on jäniksiä ja joutsenia... Ja tietty oravia yms. pikkuelukoita.

Muuten ei miuta yhtään haittaa vaikka kampus onkin vähän syrjässä, mutta öisin kun pitäisi tulla takaisin juhlimasta klubilta, ei aina jaksaisi odottaa yöbussia. Etenkään kun täysi taksi on hyvässä lykyssä jopa halvempi, mutta useimmiten saman hintainen kuin yöbussi. Ensi vuonna suunnitelmissa olisi kumminkin kavereiden kanssa hommata kämppä lähempää keskustaa.

"Life is what happens to you while you're busy making other plans"

Hei taas! Elämä alkaa tosiaan vähän tasaantua täällä. Ensimäinen matikan koe oli tulokset saatiin tänään. Oli ihan hyvä alku tähän matikan kurssiin kun tuloksena oli ~97%. Tosin mie olisin ollu hyvin pettyny itseeni jos tulos olisi jäänyt alle 90% koska jutut tosiaan on aika lyhyen matikan tasoa ja aikanaan kirjotin pitkästä matikasta M:n.
Pitäisi alkaa kirjoittaa psykan esseetä, mutta en vaan saa aikaiseksi kun ei vaan kiinnosta... Mutta kai se on jossain vaiheessa tehtävä jokatapauksessa.

Tää kuvaa miun tänhetkistä tilannetta aika hyvin.

Eli mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut tän ja edellisen postauksen välillä. Paitsi että juttelin siskon kanssa ekaa kertaa sitten elokuun. Liian vähän tulee taas pidettyä yhteyttä perheeseen ja kavereihin, sekä poikaystäväänkin. Miulla ei vaan tunnu ikinä olevan aikaa. Tai olisihan sitä, mutta aina mielummin viettää aikaa oleskelutilassa tai jossain kavereiden kanssa kuin istuu tuijottamassa tietokoneen näyttöä.

R ja L Edinburghissa. Ja todiste siitä että ei täällä ihan aina sada vettä.

Ja ihan vinkkinä, jos asut opiskelija-asuntolassa, pidä huolta että huoneesi ovi ei jää vahingossa auki. Muuten voi käydä näin:

Erään huono-onnisen huone eilen illalla.
Miun huoneelle ei kukaan ole onneksi tehnyt mitään ja asun suhteellisen hiljaisessa käytävässä joten meidän vessoille/suihkuille ei oo tehty mitään (ainakaan vielä).

D ja kumppanit pitivät konsertin eilen keskiyöllä. En osaa kääntää videota joten kärsikää kyljellään olevasta kuvasta.

Eli yhteenvetona, nautin edelleen elämästäni kovasti. Tää reilu kuukausi on ollut yksi parhaista ikinä! Toivottavasti jatkuukin tällaisena. 

Make this go on forever

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja rutiineja alkaa muodostua. Kerran viikkoon leffailta tyttöjen kesken, 2 x viikossa jitsua, 2 x viikossa taekwondoa ja tietysti se välitön paha eli opiskelu. Tosin miun ei tarvitse vaivautua luennoille tai pienryhmätunneille kuin yhdeksitoista tunniksi viikossa. Lisäksi olisi itsenäistä opiskelua, mutta tähän mennessä en ole jaksanut vaivautua muun kuin bilsan kurssin kanssa. Matikka on sellaista lukion lyhyen matikan tasoa, psyka aika peruskauraa kanssa (en kyllä tiedä miksi miun täytyy käydä psykan tunneilla kun opiskelen bilsaa...), info & communication skills on hyvin turha ja bilsakin alkaa pikkuhiljaa sujua kun opin kaikki termit enkuksi. Perjantaina olisi jopa ensimäinen kokeenpoikanen. En ole kovinkaan huolissani koko asiasta koska se on matikan koe eikä tunneilla tähän mennessä ole tullut mitään uutta tai vaikeaa eteen. Pitää vain käydä ostamassa paristot laskimeen kun tähän mennessä olen tullut toimeen ihan vain puhelimen laskimella.

Tämän ja edellisen postauksen välillä ei ole tapahnut kovin paljoa. Tai sain mie äitiltä paketin täynnä kaikkea tarpeellista.

 

kiitos äiti! kuvasta puuttuu seinäkello ja ehkä jotain muuta pientä. 

Ne jotka tunsivat miut silloin kun vielä harrastin jitsua Suomessa, tietävät kuinka helposti mie saan mustelmia... No asia ei ole muuttunut. Päin vastoin tuntuu että mustelmia tulee vaan helpommin kuin ennen. Nytkin on käsivarret täynnä suhteellisen kookkaita laikkuja eri sinisen sävyissä. Tosin suurin osa alkaa olla paranemaan päin kun sunnuntain treenit oli vähän hitaanpuoleiset kun ohjaajat seka suurin osa oppilaista kärsivät lievästä pahoinvoinnista. Meillä oli nimittäin edellisennä iltana Drink to Dan (=1 juoma jokaista vyöarvoa kohden) johon kokoontui porukkaa kaikista neljästä Edinburghin alueen jitsu-klubista. Oli ihan mahtavaa. Tosin hommasin itselleni pienen flunssan kävellessäni bussipysäkille Edinburgh unin baarista vesisateessa (kyllä, Skotlannissa sataa paljon). Mutta sitä kävelyreissua kai saan kiittää siitä että "aamulla" olo oli hyvä ja kohtalaisen energinen. Samaa ei siis tosiaan voinut sanoa kaikista. Ja treenit alkoi kuitenkin vasta viideltä illalla.
Uusia tuttavuuksia tuli hommattua ja hyviä muistoja jäi matkaan. Meidän klubilla on tosi hyvä ryhmähenki ja vietetään usein iltaa yhdessä treenien jälkeen. Jos joku on kiinnostunut aloittamaan jonkun itsepuolustus/kamppailulajin, suosittelen jitsua kyllä lämpimästi.

tästä jitsu foundationin kotisivuille (englanniksi)

Nyt on siis tasan kuukausi yliopistoelämää takana ja edelleen nautin koko hommasta kovasti. Yksi parhaista kuukausista elämässäni. Tosin olen huomannut, että jotkut asiat eivät mene ihan niinkuin olisi toivonut, mutta ehkä se oli ihan odotettavissa. Onneksi miulla on täällä eräs aivan ihana ihminen, L, jonka kanssa voi puhua kaikesta eikä siis tarvitse kaikkea vaan yksikseen hautoa. Hän ymmärtää miuta ja miun ajatuksia ja sama toisinpäin vaikka ei aina kaikesta ollakaan samaa mieltä.

mie ja L