home sweet home

Koti-Suomessa on nyt vietetty aikaa vajaa pari viikkoa, mikä on enemmän kuin viimeiseen pariin talveen yhteensä. Ja vielä olisi tasan viikko jäljellä. Täytyy myöntää että vähän harmittaa tää vähälumisuus, mutta onneksi jouluaatosta saatiin valkea ja pääsin lumisotasille pikkuveljen kanssa. Päätettiinpä vielä rakentaa lumiukkokin. Se tosin romahti pari päivää myöhemmin vesisateen ja kovan tuulen seurauksena. Mutta olipahan ainakin hauskaa rakentaessa.

pikkuveikka, lumiukko ja mie

Kaikenkaikkiaan loma on sujunut ihan normaaleissa merkeissä, eli syöden ja rentoutuen. Ja kavereita tavataten. Ulkomailla asumisen ikävin puoli taitaa olla se, että vanhoja kavereita tulee tavattua ihan liian harvoin. Onneksi näin joulun aikaan kaikki on kotosalla eikä hajaantuneena ympäri Suomea.

Mutta nyt saa riittää. Kunhan pääsen takaisin asuntolaan, kirjoitan lomasta ja tulevasta lukukaudesta.

airport

Loma! Tenttikausi ja miun huimat 3 koetta on ohi. Tällä hetkellä olen Amsterdamin lentokentällä odottamassa jatkolentoa joka on huomenaamuna. Varasin lennot Suomeen niin myöhään, että ainoat edes melkein kohtuuhintaiset lennot oli KLM:n ja miun täytyy viettää yö lentokentällä. Eli uskokaa miuta: varatkaa lentonne ajoissa! Onneksi kaveri asuntolastani lainasi miulle muutaman DVD:n niin en ihan kuole tylsyyteen täällä. En nimittäin halua nukkua, koska matkustan yksin enkä halua jättää matkatavaroitani vartioimatta. Kai opiskelijan nyt yhteen all nighteriin pitää pystyä. Huomenna tosin äiti haluaa mennä IKEA:an kun on hakenut miut lentokentältä. Voi olla piiitkä päivä tulossa.

Niin ja miulla oli se vyökoe mistä mainitsin edellisessä postauksessa. Sain keltaisen vyön ja 3 mons. Eli täällä jitsussa voi keltaisen vyön suorittaessa saada 0-3 mons (oranssia raitaa vyöhön). 0 on huonoin ja 3 paras, eli ihan hyvin meni miun koe. Tosin olen harrastanut jitsua ennenkin, tosin mooonta vuotta sitten, eli olisi ollut vähän masentavaa suoriutua huonosti. Miun lisäksi meidän vyökokeessa ainoastaan yksi toinen sai 3. Ranskalainen, miun mittanen (ne jotka tuntee miut tietää että tämä tarkoittaa hyvin lyhyttä) ja miuta yhtä päivää vanhempi nuori mies, joka oli miun grading partner (eli se jonka kanssa tein suurimman osan tekniikoista). Kaikki kokeeseen osallistuneet noviisit läpäisi kokeen, eli kenenkään ei tarvinnut pettyä.


Mutta eikun illan toisen elokuvan kimppuun. Eagle Eye on jo katsottu, nyt olisi vuorossa joko The Expendables tai The Kingdom.

I'm coming home

Pahoittelen järkyttävän pitkää päivityskatkoa. Tenttikausi on alkanut ja vaikka en mitenkään kamalasti ole jaksanut kerrata, on aika kulunut kuin siivillä. Lähinnä kai siksi että on tullut vietettyä aika paljon aikaa jitsu porukoiden kanssa. On ollut jos jonkinlaista illanistujaista ja varainkeräystapahtumaa. Viime lauantaina oli harjoitusvyökoe ja tänä lauantaina olisi varsinainen vyökoe että viikonloput on kulunut myös jitsun parissa aika tarkkaan. Tänä aikana olen onnistunut telomaan itseni aika lahjakkaasti. Nationalseissa revenneen nivelsiteen kutakuinkin parannuttua onnistuin viime perjantaina saamaan pikkuvarpaani sijoiltaan (se tosin muljahti itsekseen takaisinkin), kipeyttämään hyvän polveni ja keräämään sellaisen määrän mustelmia että jos yllä ei ole pitkähihaista paitaa kerään kysyviä katseita. Näytän aika pitkälti väkivallan uhrilta. Ainakin gi-burn leuasta on viimein kadonnut...

jitsu warm up gone a bit wrong

Varasin muuten viimein lennot Suomeen! KLM:n lento Helsinkiin laskeutuu 18.12.2011 ja paluulento lähtee 4.1.2012 eli melkein kolme viikkoa saan nauttia kotioloista, mikä on aika luksusta kun vertaa viime vuoteen jolloin vietin Suomessa joulun aikaan viikon. Ihana nähdä kavereita ja perhettä! Ja saunoa. Ja syödä hyvää kotiruokaa. Ja nauttia kodin rauhasta.
Tulee kyllä täkäläisä kavereita ikävä. Ei eilen nähty L:n kanssa kuin pikaisesti ja tänään oli jo ikävä. Me ei olla tapaamisemme jälkeen oltu päivääkään erossa! Lisäksi miulla on täällä pari muutakin todella hyvää ystävää joita tulen ikävöimään. F:n (hänen synttäreiltä taitaa olla blogissakin kuva) kanssa meillä on ehkä omituisin ystävyyssuhde joka miulla on ikinä ollut, mutta en kyllä vaihtaisi häntä mihinkään enkä ole ollenkaan onnellinen etten näe häntä melkein kuukauteen. Sitten tietysti jitsu porukka jonka kanssa ollaan tultu läheisiksi. Edinburghin seurat muodostaa kuin pienen perheen, etenkin osa Heriot-Watt ja Napier klubien porukoista on muodostunut tiiviiksi ryhmäksi ja meidän keskustelut voi ulkopuolisten mielestä kuulostaa melko mielipuolisilta, etenkin kun meidän ohjaajat pääsevät vauhtiin muutaman tuopillisen jälkeen. Aluksi juttuja siloiteltiin miun ja L:n takia (ainoat tytöt kun tuossa ryhmässä ollaan), mutta nyt kaikki tuntuvat huomanneen että me nauretaan ihan samoille jutuille kuin hekin.

Saatan päivitellä tätä vyökokeen jälkeen jos muistan/jaksan, mutta jos en, niin sitten koti-Suomesta. Hyvää itsenäisyyspäivää!