torstai 17. marraskuuta 2011

Jitsu Nationals 2011 in Sheffield

Viime viikonloppuna oli ju jitsun nationals (=valtakunnallinen treeni/kisa viikonloppu) ja mie suuntasin sinne mein seuran mukana. Matka alkoi perjantaina Edinburghista ja perillä Sheffieldissä oltiin illalla. Bussimatka meni rattoisasti juoden ja jutellen. On sitä tylsempiäkin bussireissuja ollut. Perille päästyämme kirjauduttiin hotelliin ja suunnattiin paikalliseen Wetherspooniin muutamalle. Omalla kohdallani juominen jäikin muutamaan tuoppiin, mutta joillain oli vaikeuksia selvitä seuraavana aamuna yhdeksältä tatamille treenaamaan. Täytyy myöntää että kyllä itseäkin väsytti mutta ei sentään olo ollut heikko.
Treenien jälkeen iltapäivällä alkoi kisojen ekat erät. Itse kilpailin noviisien eli valkeiden vöiden sarjassa ja läpäisin ekan erän ryhmäni parhain pistein. Seuraava erä oli pari tuntia myöhemmin ja senkin läpäisin, joskaan en ole läheskään yhtä tyytyväinen suoritukseeni kuin ensimäisessä erässä. Lauantaina ei miun tarvinnukaan tehdä muuta joten keskityin vain kisojen seuraamiseen. Miun seurasta seuraavan päivän finaaleihin pääsi ihan jonkin verran porukkaa eli tunnelma oli korkealla ensimäisen päivän jälkeen. Illalla suunnattiin koko 30 henkisen porukan voimalla syömään intialaista ruokaa ja sieltä Sheffieldin jitsu seuran järkkäämiin partyihin (mikä oli aika kuivakka ja juomat kalliita niin lähdettiin aika ajoissa takasin hotellille) ja sieltä hotellille nukkumaan.
Random kuva treeneistä. En ole vielä saanut kuvia omasta kisastani tai treeneistäni seuran muilta jäseniltä.

Sunnnuntai-aamuna herätys, aamupala ja urheilukeskuskeen taas treenaamaan. Kolmen tunnin treenien jälkeen vuorossa olivat kisojen finaalit. Sydän hakkasi olo olisi voinut olla parempi. Mie oon ihan kamala jännittäjä. Ja kaiken hyvän lisäksi lämmittelyssä ennen finaalia onnistuin vääntämään ukkovarpaani kun joku heitti miut väärin. Onneksi adrenaliini turrutti kivun aika hyvin ja otin kumminkin osaa kisoihin. Tosin heti finaalin jälkeen suuntasin ensiapupisteeseen jossa sanottiin että miun pitäisi käydä röntgenissä. No en mennyt vaan jäin seuraamaan kisoja ja olen ihan tyytyväinen tähän päätökseen. En olisi halunnut missata ohjaajieni sarjan kisaa.
Kaikkien sarjojen jälkeen vuorossa oli palkintojen jako ja yllätyksekseni olin yliopistosarjan toinen ja kaikkien seurojen sarjassa kolmas. Eli päädyin juoksemaan tatamin yli palkintojen jakoon kahdesti.

Oon oikeesti aika ylpee itsestäni. Olin seurani ainut joka voitti mitalin.
Myöhään iltapäivästä suunnattiin bussilla kohti Edinburghia ja oli aika hiljaista naista ja miestä kyydissä. Kaikki olivat täydellisen väsyneitä viikonlopun jälkeen ja itse missasin yhden kolmesta elokuvasta koska nukahdin. Omaan huoneeseeni pääsin joskus yhden maissa yöllä ja kyllä nukutti hyvin!

Eilen kävin viimein lääkärissö röntgenissä koska varvas ei tuntunut paljonkaan paremmalta enkä pystynyt liikuttamaan sitä. Selvisi että miulla on hiusmurtuma ja revennyt nivelside. Ei ihme että vähän aristi varvasta kisojen aikana.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Halloween

Pahoittelen pitkää taukoa kirjoittamisessa. Miulla on ollut tarpeeksi tekemistä koulun ja henkilökohtaisten huolien kanssa. Kouluhuolet tosin eivät ole kovin kummoisia. Pitäisi saada essee kirjoitettua ja ryhmätyö tehtyä sellaisen ryhmän kanssa jota ei vähempää voisi kiinnostaa (mie itse mukaanlukien).
Jälkimäisenä mainittu syy on kai se pääsyy miksi en ole oikein saanut mitään aikaiseksi viimeiseen viikkoon. Erosin nimittäin pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja vaikka olenkin vakuuttunut että tämä oli paras ratkaisu, on olo silti ollut vähän tyhjä. Nyt alkaa aurinkopaistaa risukasaan ja olen saanut taas otteen arjesta. Kiitos tuesta ja lohdutuksesta ihanille ystävilleni täällä. Ilman L:n seuraa tuskin olisin vielä näin hyväntuulinen. En enää osaisi kuvitella elämää tällä saarella ilman häntä.

Mutta iloisempiin asioihin. Maanantaina oli Halloween ja juhliakin oli sitten ihan riittävästi. Sunnuntaina suunnattiin asuntolakavereiden kanssa klubille, kaikki tietenkin teeman mukaisesti pukeutuneina. Tosin miun asu ei ehkä ollut se kaikkein pelottavin, hipiksi kun olin pukeutunut.
hippi, smurffi, nörtti, smurffi ja merirosvo



Maanantaina me järjestettiin sitten bileet meidän asuntolan oleskelutilassa. Meillä oli strobe- ja uv-valoja, koko paikka koristeltuna teeman mukaan ja dj:kin. Porukkaa saapui paikalle muistakin asuntoloista ja hauskaa oli. Ja koska joku taisi muistaa ilmoittaa secirity ihmisillekin että meillä on juhlat tulossa, ei musiikkia tarvinnut vaimentaa normaaliin aikaan.
Tällä kertaa miun asu oli kai ehkä enemmän halloweenin teeman mukainen, mutta lähinnä koska miulla ei ollut toista asua ja zombie oli helppo toteuttaa meikillä ja tekoverellä.

osa miun käytävän väestä, S, R ja G +mie keskellä (jaan keittiön S:n ja R:n kanssa)
Tiistai menikin sitten toipuessa ja keskiikkona oli kaverin 18-vuotis synttärit ja suunnattiin homobaariin. Hauskaa oli mutta seuraavana päivänä taas tunsi valvoneensa koko yön. Torstaina oli toisen kaverin synttärit, mutta koska seuraavana aamuna oli matikan koe, päätin jäädä kiltisti huoneeseeni nukkumaan kun muut juhlivat.

Eli ainakin ollut tarpeeksi tekemistä harhauttamaan miun ajatuksia. Olen todella onnekas siinä mielessä, että ihmiset miun asuntolassa ovat mahtavia eikä keittön siisteydestäkään ole tullut sanomista. Usein tulee luettua ISOryn foorumilta miten asuntola-asuminen on ihan kamalaa eivätkä nämä ihmiset malta odottaa pois muuttamista. Mutta jos joku kysyisi miulta kannattaako muutta asuntolaan, sanoisin kyllä. Toki sitä joskus yöllä herää siihen, kun porukka tulee ryminällä takaisin klubilta. Ja toki täällä saa varautua törmäämään ties minkälaisiin piloihin ja muuhun vastaavaan, mutta mie nautin tästä yhteisöllisyydestä. Meidän asuntolassa tosin on vaan vajaa 50 ihmistä, eli tää on aika pieni joten ehkä sekin vaikuttaa.
Ja täällä mie olen tavannut upeita ihmisiä ja olen onnekas kun olen saanut tavata heidät. Ensi vuonna muutan kyllä yksityiselle, mutta ensimäiselle vuodelle asuntola on miun mielestä hyvä valinta. Tai ainakin se oli oikea valinta miulle. Varmasti joku muu on erimieltä.