Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa / Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda

Äiti jo lähetteli huolestuneita sähköposteja kun miusta ei kuulemma ole kuulunut mitään. Vastahan mie tätäkin päivitin. Kai mie oon kotona ollessani ollut niin addiktoitunut koneenkäyttäjä että parin päivän hiljaiselo on jo huolestuttavaa. Mutta vaikka täällä Saksassa ei olekaan noin niinkun loppujen lopuksi ollut mitenkään huikean kiireistä, vasta tänään kaivoin läppärini laukusta (myönnän käyttäneeni poikaystävän konetta ja kännykkää silloin tällöin vieroitusoireita lieventääkseni).

 Hofgeismarin rautatieasema. Täällä on monet kerrat odoteltu junaa.

Alkuviikosta siis suuntasin Hombresseniin/Hofgeismariin tapaamaan ex-isäntäperhettäni. Oli kyllä mukava mennä takaisin. Paikka tuntuu yhä kodilta ja vastaanotto oli lämmin ruusuineen kaikkineen. Mukava huomata että ehkä mie en ollutkaan ihan epäonnistunut au pairina niinkuin välissä sen USA episodin jälkeen tuntui.
Vietin siis kolme päivää M:n kanssa leikkien. Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan, vaikka tyttö olikin kasvanut ja oppinut puhumaan enemmän. Harmi vaan että hänen englannin taidot on vähän kärsinyt edellisen au pairin (joka siis jo lähti, eivät tulleet oikein perhe ja au pair toimeen keskenään) vuoksi. Isäntäperheeni siis otti au pairin pääasiassa opettamaan lapselle enkkua, mutta tuo korealainen tapaus ei puhunut tytölle kuin saksaa... Ja tämän vuoksi perhe ei ole ottamassa enää uutta au pairia, mikä on harmi etenkin M:n kannalta. No kyllä tyttö miuta vielä ymmärsi, mutta saas nähdä miten asia on kun ens kerran menen häntä tapaamaan.
Ehdin tämän muutaman päivän visiitin aikana nähdä jopa yhtä sikäläistä kaveria koska hänellä sattui olemaan vapaapäivä just sopivasti. Hänen kanssa olisi mukava viettää enemmänkin aikaa joskus.

 Keli oli vähän mitä oli mutta vesilätäköt on ihan kivoja.

Käytiin tytön kanssa Tierpark Sababugissakin vanhojen aikojen muistoksi. Siellä on kanssa monet iltapäivät vietetty eläimiä katsellen ja jäätelöä syöden. Eikä saa unohtaa pientä punaista junaa johon on joka kerta päästävä kyytiin. 

 Käytiin katselemassa pingviinejä

 ja syöttämässä lintuja

ja kyllä meillä oli kenguruillekin apetta ostettuna. Ne syö ihan kädestä.

Keskiviikkona sitten tulin junalla tänne poikaystävän luo Welveriin. Keli on ollut vähän vaihtelevaa. Välillä saa ottaa aurinkoa pihalla tai mennä moottoripyörällä naapurikaupunkiin kahville, mutta välillä sataa niin että ei kehtää nenää ulos pistää (kuten vaikka nyt). Eilen käytiin tarkastamassa kantapubimme Chaos nopsaan ja tänään olisi tarkoitus mennä vähän pidemmäksikin aikaa niin ehtii jutella enemmän tuttujen kanssa.

Ensi viikolla suuntana Hannover ja poikaystävän muuttopuuhat, ja loppuviikosta kaverin häät.

Hombressen

Pikapäivitys täältä Saksasta. Hengissä ollaan ja tällä hetkellä entisen isäntäperheeni luona Hombressenissä majailen. Ei olisi sen USA au paireilun jälkeen uskonut että voisin oikeasti pitää seuraavaan perheeseen yhteyttä. Mutta kyllä varmasti tulen tämän Saksan perheen luona vierailemaan tulevaisuudessakin. M (host-tyttö) ainakin vaikutti onnelliselta että tulin käymään. Oli kuulemma kertonut kaikille kaupassa aamulla että Mii/Nenny tulee tänään. Eli vieläkään ei ole miun nimen lausuminen ihan hanskassa hänellä... Mutta huomenna illalla olisi tarkoitus ottaa juna takaisin poikaystävän luo Welveriin. Ehkä siellä saan kirjoitettua enemmän kun en ottanut tietokonetta tänne mukaan eli puhelimella tätäkin päivitystä raappustan.

tomorrow smells of less decay / the flowers greet this bloomin' fray / be thankful, that's all you can

Viime lauantaina suuntana oli Jurassic Rock festari, jossa olen nyt kahtena vuonna hankkinut hieman erilaisia festarikokemuksia. Nimittäin talkoolaisena. Viime vuotisen siivouksen säikähdyttämänä olin jo jättää koko homman, mutta kaveri sai miut taas houkuteltua mukaan lupaamalla toisenlaista talkootyötä. Päädyin catering pisteeseen bäkkärille. Ohjelmaan kuului saavitolkulla perunoiden ja porkkanoiden pilkkomista ja ruokapisteen/kioskin hoitamista.

Mutta tulihan sitä kaikenlaisia bändejä kuunneltua ja katseltua töistä huolimatta. Päivän ensimäinen nähty bändi Pariisin Kevät oli positiivinen yllätys. En oikein ikinä ole heidän musiikkiaan kuunnellut ja ennen bändin aloittamista koitin palauttaa mieleeni millaista musiikkia poppoo edes soittaa. Täytyy tunnustaa etten kyllä tiennyt, vaikka kyllähän mie sentään tunnistin ainakin Tämän kylän poikii -biisin Novan (autossa ei kuulu muut asemat) soittolistoilta. Kuva on hyyyvin huono, mutta en oikein jaksanut ottaa kuvia taskukamerallani. Mielummin keskityin musiikkiin ja kavereihin.

Pariisin Kevään jälkeen vuorossa oli lisää perunoita S:n kanssa. Juoruilun lomassa hankin melkein itselleni jännetuppitulehduksen ja S:n peukalo oli vielä seuraava päivänäkin kipeä kaikesta pilkkomisesta (täytyy sanoa että isot leikkuuveitset ei olleet ihan omiaan tuohon hommaan). Jossain vaiheessa perunalohkoja oli tarpeeksi ja meidät siirrettiin ruokapisteeseen, josta karkasin hetkeksi katsastamaan Mike Herreran. Täytyy tunnustaa että tykkäsin kovasti, vaikka hän ei kyllä festareille oikein istunut. Ehkä paremmin musiikki olisi sopinut lämppäämään isompaa bändiä (olikin Flogging Mollyn lämppärinä Helsingissä) tai jonnekin klubille soittamaan. Kaverit ei oikein lämmenny miehelle mutta ei se mitään.

Ja eikun takaisin töihin. Käytiin pikaisesti vilkaisemassa Soilworkin keikkakunto, mutta muutoin oltiin kiltisti töissä aina puoleenyöhön, jolloin mie jo kuumeisena olin lähtökuopissa. Flogging Molly nimittäin aloitti silloin. Tätä olin odottanut siitä asti kun varmistui miun festareille lähtö. Tarkoituksena oli treffata miun kaverin A:n kanssa, mutta porukkaa oli niin paljon ettei löydetty toisiamme, joten siirryttiin sitten pikkuhiljaa lähemmäs lavaa.
Ei olisi kyllä paljon parempi voinut keikka enää olla. Tanssittiin ja laulettiin ja hypittiin ja huudettiin. Drunken Lullabies sytytti yleisön heti alkumeteillä eikä tunnelma siitä kylmennyt, vaikka ilma alkoikin olla pikkuisen vilpoinen. Hengitys huuruten festarikansa juhli suosikkibändinsä tahdissa. Jossain vaiheessa pääsin S:n kanssa luikahtamaan melko lähelle lavaa ja siellä tunnelma kruunasi koko päivän. Soiton päätyttyä "we want more" -huudot raikasivat, mutta bändi ei enää palannut lavalle kai koska olivat jo soittaneet yliaikaa ja toisella lavalla Raappana seurueineen jo aloitteli omaa keikkaansa.

Ainut video minkä keikasta löysin. Voisi olla parempikin. Tästä saa oikein käsitystä kuinka mahtavia nämä kaverit oikeasti ovat livenä!

Ja sitten telttaan nukkumaan ja palelemaan. Aamulla kamppeet ajoissa kasaan ja kaverin auton rattiin. Oli muuten mukava jutella mennessä ja tullessa sellaisen kaverin kanssa jota tulee oltua yhteydessä ihan liian vähän. Ja kotiin päästyäni oli vuorossa treffit toisen liian harvoin nähdyn kaverin kanssa.
Eli kaikin puolin aivan mahtava viikonloppu. Kiitos siitä kaikille. Harmi vain etteivät kaikki päässeet mukaan.

ei miulla oikeestaan mitään asiaa ollut

Kaksi viikkoa ja mie jätän Suomen jälleen taakseni. Odotan lähtöä innolla, mutta toisaalta olisi kiva olla jossain vaiheessa vaikka vuosi Suomessa niin ehtisi oikeasti viettää aikaa kavereiden kanssa ilman kamalaa kiirettä. Tänäkesänä olen oikeastaan ihan hyvin saanutkin vietettyä aikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa, mutta eihän heistä voi ikinä saada tarpeekseen!
Nyt kun lähtö alkaa olla taas lähellä, mieleen hiipii tuttu paniikinomainen ajatus: en ole ehtinyt olla tarpeeksi kavereiden kanssa. En ole ehtinyt ihan vain istua iltaa jutellen. Sen siitä saa kun kaikki kaverit ovat opiskelijoita: kesälomaa ei tunneta. Kaikki ovat töissä, kuten miekin eikä ylimääräistä aikaa oikein ole. Onhan tässä juhlittu kaverin synttäreitä, käyty uimassa ja kaikkea muuta mukavaa, mutta jotenkin sekään ei riitä. Vielä olisi onneksi tulossa Jurassic Rock, jossa ehtii nähdä vielä pari kaveria joita en ole ehtinyt kesän aikana vielä tapaamaan. Ja toki niitäkin joiden kanssa on tullut vietettyä enemmänkin aikaa. Ja Flogging Molly! Sain järjestellä aikataulujani ihan urakalla että pystyin mahduttamaan edes puolikkaan Jurassic Rockin viikonloppuuni, mutta eihän tuota voinut jättää välistä.
Kai se on tehtävä siellä vähän töitä, mutta ei se mitään. Kaveri vastaa siellä ympäristöasioista ja heillä tuntuu olevan lievä työvoimapula. Tai lähinnä pulaa vapaaehtoisista. Oikeastaan ihmettelen tätä, koska vapaaehtoiset saavat kumminkin hyvän palkan (lippu, majoitus, ruuat...) eikä se työ niin kamalaa ole, paitsi ehkä siivoaminen sunnuntaiaamuna jos sattuu olemaan ihan järkyttävä krapula.

Nyt jatkan fiilistelyäni Floggin Mollyn parissa. Olen vain niin iloinen että sain ensi viikonlopun aikatauluni järjestettyä ja saan vielä vanhalta kaverilta kyydin lauantaina. Elämä hymyilee vaikka kamerasta loppui akku ja laturi on Saksassa.